Kilpikonnien pelastuskeskuksessa

with Ei kommentteja

24.9.2009

On ollut tosi kivat muutama päivä kilpikonnien pelastuskeskuksessa. Olen avustanut eläinlääkäreitä, kun he ovat ottaneet kilpikonnista näytteitä tutkimusta varten. Verta geneettiseen määrittelyyn, kilvestä näytteitä myrkkyjen kerääntymisestä jne.

Olen saanut myös ruokkia kilppareita kalmareilla. Siinä huomaa miten erilaisia ne ovat ja kuinka helposti jotkut stressaantuvat näytteidenotosta ja ovat rauhattomia koko päivän, eivätkä syö. Pienimmät näyttävät olevan nälkäisimpiä, suorastaan ahneita. Eilenkin Molly oli tulla ylös altaastaan, jotta saisi ruokaa nopeammin. Ja sillä on sellaset haukkaukset, et sormet olis poikki, jos jäis väliin.

Tehtiin myös isommassa altaassa kokeita, että miten kilpikonnat reagoivat eri ääniin. Muutamiin ääniin ne reagoivat uimalla poispäin, mutta aika usein ne eivät reagoi millään tavalla.

Puhuttiin eilen myös mahdollisuudesta avata projekti myös suomalaisille vapaaehtoisille. Toistaiseksi täällä on käynyt vain italialaisia vapaaehtoisia ja heitä on yleensä vain heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun. Apua kaivattaisiin kuitenkin jo kesäkuussa, kun rantaa pitää tarkkailla pesivien kilpikonnien varalta ja syyskuussa, kun toipuneita kilpikonnia palautetaan takaisin luontoon ja pitää laittaa paikka talvilevolle. Ois kyllä aika hienoa, jos saadaan projekti auki myös muille. 🙂

Linosan saari on todella pieni, mutta tuskin täällä viikossa tai kahdessä kyllästyy. Aurinkoa riittää ja vedet on kirkkaat sukeltamiseen tai snorklaamiseen. Suurimpana huolena on tänne kulkeminen varsinkin näin syyskuussa, kun kelit alkaa olla hieman vaihtelevammat, ja nopea vene lakkaa kulkemasta. Lampedusaan pääsee myös lentäen ja sieltä tänne on vain tunnin matka, joten ei ole pakko mennä Agrigentoon odottamaan yölautan lähtemistä. Ekologisempaa toki on ottaa lautta, eikä lentää, mutta ymmärrän kyllä, ettei kaikki tunne oloaan kauhean turvalliseksi liikkua yöllä ainakaan jos ei osaa italiaa.

Suurin osa porukkaa lähti jo eilen aamulla, kun loppuviikoksi on luvattu tuulista keliä, eikä ollut varmuutta kulkeeko lautta vai ei. Harmi sinänsä, sillä porukka oli oikein mukavaa. Paikalliset ovat kanssa mukavia, mutta harva puhuu englantia. Sitten pitää vain Alen kääntää mulle mitä puhutaan. Olen toki oppinut sanomaan joitain asioita italiaksi, mutta mun italialla mitään keskusteluja käydä. Mutta jos joka päivä oppii pari uutta asiaa, niin ehkä kuukauden päästä pystyy jo jotain puhumaankin