Linosa – kuin suoraan sadusta

with Ei kommentteja

4.7.2017

Lauantai

Pääsimme vihdoin Linosalle. Pienellä Linosan saarella asuu vain noin 400 henkilöä, joista 40 on alle 20-vuotiaita ja loput aikuisia. Täältä ja täältä voit lukea lisää Linosasta.

Vain 1 lapsi syntyy 10 vuodessa. Nyt onkin poikkeuksellinen tilanne, sillä kaksi naista on samaan aikaan raskaana. Samanikäisiä koulukavereita ei pahemmin ole ja kaikki ovat kaikkien kavereita. Kirkossa kuulutetaan kaikki tärkeät tiedot, kuten: ”tänään on pikku Maxin syntymäpäivä”.

 

Keskustassa kävellessä tuntui kuin kävelisi keskellä satua.

 

Näimme ensin kilpikonnakeskuksen ja merikilpikonnat. Yksi vapaaehtoinen kertoi, että viimeksi kun hän oli täällä (viime vuonna) oli kilpikonnia samaan aikaan hoidettavana 17. Tällä hetkellä hoidettavana oli kolme merikilpikonnaa. Kaikki olivat keskuksessa sen takia, että ne olivat syöneet liikaa muovia eivätkä päässeet sukeltamaan. (Tämän takia paasaan koko ajan muovipakkauksista ja muovin kierrättämisestä!)

 

 

Keskus oli pieni ja idyllinen eikä mikään jättimäinen turistirysä, vaikka siellä vierailee turisteja päivittäin.

Veimme tavarat talolle, jossa tulisimme asumaan seuraavien päivien ajan. Viehättävä talo sijaitsee keskustassa vain lyhyen kävelymatkan päässä kaikista baareista ja kaupoita sekä satamasta.

Saimme huoneen, jossa on kolme sänkyä. Huoneeseemme ei tullut muita tällä viikolla, koska kesäkuu ei ole vielä sesonkiaikaa.

Parissa huoneessa oli kerrossängyt ja majoitustilaa neljälle hengelle. Meidän lisäksi talossa majoittui tällä hetkellä 3 vapaaehtoista tyttöä ja 3 vapaaehtoista poikaa sekä keskuksen työntekijät. Kaikille riitti tällä viikolla huoneet niin, ettei tarvinnut tehdä sekahuoneita tytöistä ja pojista.

Olimme innoissamme, kun muutama vapaaehtoinen puhui hyvää englantia. Englannin kielellä pärjää yleensä kaikialla hyvin, mutta täällä hyvin harva osaa englantia. Elekieli toimikin matkan aikana hyvin. Pikkuhiljaa opimme itsekin muutamia olennaisia sanoja italiaksi.

Talossa on kolme suihkua ja vessaa ja yhteinen keittiö. Suihkussa odottivat shampoot ja suihkusaippuat. Ulkona on pyykinpesupaikka ja pesuaineet valmiina. Kaikki tarvittava löytyy eikä matkalle tarvitse pakata paljon tavaraa mukaan.

Laukkujen ei ehditty purkaa vaan nopean suihkun jälkeen lähdimme aperitiiveille. Istuskelimme kadulla viinilasien kanssa. Oli ihana fiilis istua pääkadulla lasillisella ja katsella tummenevaa maisemaa. Ohi ajoi muutama auto ja ohi ajavat polkupyöräilijät jättivät pyöränsä baarin viereen ja tulivat seuraamme.

Tuntui siltä, että koko kylä kokoontui iltaisin samaan paikkaan ja ohi kävellessä oli helppo pysähtyä lasilliselle juttelemaan tuttujen kanssa. Pienellä saarella kaikki tiesivät heti ketä me olemme. Ne, joilla oli yhtään kieitaitoa, tulivat heti juttelemaan ja nekin joilla ei ollut kielitaitoa yrittivät kommunikoida parhaan kykynsä mukaan.

Kaikkialla oli niin kaunista ja värikästä. Tuntui kuin kävelisi elokuvan lavasteissa.

 

En yhtään ihmetellyt kun yksi vapaaehtoinen kertoi olevansa täällä 9. kertaa, koska ”this is like a drug”. Hän on tulossa taas uudelleen syyskuussa. Toinen vapaaehtoinen sanoi tulevansa uudelleen elokuussa.

Lasillisen jälkeen lähdimme paikalliseen pizzeriaan syömään. Hauskuutin muita tilaamalla pizzan, jonka päälle tulee ranskalaisia. Täällä sellaisia tilaavat kuulemma kaikki lapset. Kerroin, että meillä Suomessa ei ole tällaisia pizzoja, jonka takia haluan maistaa sellaista.

Illalliselle ei tietenkään lähtenyt pelkästään vapaaehtoisten joukko keskuksen työntekijöiden kera vaan lisäksi mukaan lähti kourallinen ystäviä saarelta. Yllätyksenämme alkupalaksi tuli perunamunakkaita ja ranskalaisia – kuin kokonainen ateria! Pizzaa en olisi jaksanut edes maistaa alkupalojen jälkeen.

 

 

Illallisen jälkeen ilta jatkui discolla, joka alkoi ex tempore keskellä katua kirkon edessä. Kaikki tanssivat keskenään ja nauttivat illasta yhdessä.

Täällä ei tunneta ajatusta, että jollekin ei jutella tai joku jäisi yksin. Kaikki tekevät yhdessä ja lähtevät kaikkialle yhdessä. Pieniä kuppikuntia ei ole.

Sunnuntai

Seuraavana päivänä aamu alkoi omaan tahtiin aamupalan tekemisellä. Suomalaisella on tottumista paikalliseen aamupalaan, joka on espresso keksin kera. Ainakin itse olen tottunut isoon aamupalaan, joka sisältää leipää, puuroa ja jogurttia monen kahvikupillisen kera. Jääkaapista löysin tomaatteja ja hedelmiä sekä kaapista muroja. Pitihän sitä saada jotain tuhdimpaa kuin pelkkä pikkumakea. Päivi uskaltautui kysymään voisimmeko saada leipää, mitä kukaan muu ei tuntunut kaipaavan. Alessandra lähti ostamaan patonkeja vain meitä vaativia suomalaisia varten.

Välillä tuntui, että olemme hieman vaativia kun olimme tiedustelemassa tuoretta leipää, mutta toisaalta meille sanottiin, että listalle saa kirjoittaa jos on jotain puutteita. Listasinkin saman tien nescafen!

Päivittäinen vapaaehtoiselta perittävä maksu on 12 euroa/ henkilö ja siihen sisältyy aamupala, lounas ja illallinen sekä välillä jopa viinit! Lisäksi hintaan kuuluu välipalat, mehut, limut ja vedet – mitä nyt satut kaipaamaan jääkaapista.

Kymmeneltä aukesi keskus yleisölle, joten siihen asti oli aikaa herätä rauhassa ja istua aamupalalla terassilla. Keskuksessa oli pari vapaaehtoista kerrallaan työvuorossa. Me emme voineet olla työvuorossa ilman italian kielen taitoa, koska keskukseen tulevat turistit puhuvat lähinnä ainoastaan italiaa. Joskus keskuksessa on paljon työtä eikä retkille ehditä niin paljon kuin tällä viikolla, mutta tällä hetkellä sesongin alkaessa ja vain kolmen kilpikonnan kanssa vapaa-aikaa jäi enemmän. Keskuksesta lähdimme saarikierrokselle.

 

 

 

Näimme saarta ja sen sanoinkuvaamattoman upeita uimapaikkoja. Tässä vaiheessa tajusimme, että meillä on täysin väärät vaatteet päällä. Kaikilla muilla oli uikkarit vaatteiden alla ja meillä tottumattomilla suomalaisilla normivaatetus eikä uikkareita edes mukana. Katselimme kun muut hyppelivät uimaan 9 metriä syvään koloon ja menivät uimaan kauniilta kalliolta ja haaveilimme uinnista keskellä hellettä. Suomalaiseen tapaan emme kuitenkaan tällä kerralla menneet uimaan vaan päädyimme katselemaan ja kuvaamaan.

 

 

 

Retken jälkeen talolla odotti lounaana pestopasta ja jälkkärinä persikat. Työvuorot tehtiin niin, että aina oli jonkun vuoro auttaa lounaan tekemisessä ja siivota – toisen taas illallisen kanssa.

Lounaan jälkeen oli tarkoitus lähteä veneelle tarkkailemaan jos näkisimme merikilpikonnia tai delfiinejä. Lampedusa e Linosan kunnan pormestarin mahdollinen vierailu keskukseen
kuitenkin sekoitti suunnitelmat. Italialaiseen tyyliin tämäkään iso tapahtuma ei kuitenkaan vaatinut kelloon katsomista tai siistimpiä vaatteita kuin tavallisena arkipäivänä. Siihenkin löytyi aikaa, että meidät vietiin uimaan saaren toiselle puolelle kesken tämän tärkeän päivän.

Saimme kuulla, että saarella ei ole vaarallisia eläimiä eikä muutakaan pelätävää, mutta punaista vedessä elävää kovaa pistävää ”matoa” Hermodice carunculataa tulee varoa.

Uimisen jälkeen pääsimme syöttämään kalmareita kilpikonnille. Kalmari oli otettu jo aamulla pakastimesta sulamaan, jonka jälkeen se leikattiin pienemmiksi osiksi ja punnittiin kullekin kilpikonnalle sopiviksi annoksiksi. Pienin kilpikonna ei jaksanut syödä kaikkea mitä sille oli punnittu.

Illalla lähdettiin tietekin aperitiivolle. Viinit juotiin tällä kerralla eri paikassa, jotta meidän turistien tuomat rahat päätyvät myös moneen eri baariin eikä aina samalle yrittäjälle. Tässä paikassa 3 euron viinin hintaan kuului myös suolakeksejä, kapriksia, oliiveja ja erilaisia keksin päälle laitettavia tahnoja.

Klo 22 oli meidän vuoro lähteä monitoroimaan rantaa nightvisionin kanssa. Lisäksi mukana oli taskulamppu – tietysti punaisella valolla. Valoa sai tarvittaessa käyttää. Ranta oli meille uusi ja päädyimme käyttämään valoa, jotta näimme paremmin missä kävelemme. Käveleminen tällä tavalla oli jännittävää ja koko ajan odotti näkevänsä kilpikonnan. Meille selitettiin, että ainoastaan jokin liikkuva voi olla kilpikonna. Ensin erehdyin tuijottamaan pitkään mm. kiveä. Tunnin välein joku käy kävelemässä rannalla ja monitoroimassa onko kilpikonna tullut munimaan rannalle.

Illallinen oli italialaiseen tapaan myöhään – klo 22:45. Illallisella oli tarjolla munakasta, linssipyöryköitä ja salaattia. En ole koskaan syönyt linssejä ja nämä linssipyörykät olivat vailla vertaa. Tajusin vasta kotona, että unohdin pyytää reseptiä!

Yritimme illallisen aikana tiedustella mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Ohjelma huomiselle ei kuitenkaan ollut vielä selvillä, joka johtui mm, siitä ettei pormestari eilen saapunutkaan. Osittain syynä on myös se, ettei ole tiedossa millainen sää huomenna on, muniiko kilpikonna tai saapuuko uusi kilpikonna keskukseen hoidettavaksi. Isoin syy on tietenkin italailaisella elämäntavalla, johon pikkuhijaa alkoi tottumaan. Asiat järjestyvät eikä kaikkea tarvitse tietää etukäteen. Kelloa katsotaan harvoin.

 

Maanantai, kilpikonnakeskus kiinni

Lähdimme tsekkaamaan saaren ainoan b&b majoituspaikan. Uusi, upea majoituspaikka on edullinen ja hyvä omatoimisille turisteille, jotka viihtyvät keskellä saaren hiljaisuutta.

Seuraavaksi lähdimme tietenkin uimaan ja yllätyksekseni löysin itseni snorkkeloimasta 1. kertaa! Vesi oli niin kirkasta, etten halunnut jättää väliin sitä mitä meressä näkyi. Ensi kerralla otan omat snorkkelit mukaan (pitää laittaa ne ostoslistalle).

Iltapäivällä lähdimme veneelle ja uimaan. Tähän rentoon elämäntapaan voisi tottua! Kukaan ei katsonut kelloa. Kaikki nauttivat uimahetkestä ja missään vaiheessa ei ollut kiire minnekään.

 

Illalla lähdettiin kohti Monte Neron kraaterin huippua. Auringonlasku oli upea. Ylhäältä näkyi myös monitoroimamme ranta. Viinit otettiin mukaan. Mukana oli myös sipsejä, joiden päälle puristettiin sitruunaa.

Illalliseksi klo 22:30 oli couscous salaattia tomaatilla ja avocadolla. Lisäksi oli isoja kurkkuviipaleita, joita luulin ensin melonin lohkoiksi, koska ne olivat niin herkulisen makuisia.

Tänään oli meidän vuoromme valvoa. Vuorossa oli yömonitorointi, kuten joka yö klo 00 – 06. Ihastelimme pitkään tähtiä ja tähdenlentoja pimeässä. Puolen tunnin välein oli kello soittamassa ja herättämässä, jotta jompi kumpi kävelee rannan edestakaisin. Aamukuuden jälkeen rannalta sai lähteä takaisin talolle. Päätimme levätä vielä hetken omassa sängyssä.

Tiistai

Suunnittelimme jo ennakkoon mitä tekisimme huomenna Lampedusalla. Päädyimme varaamaan auton, joka kuljettaa meitä päivän ajan kaupoille ja rannalle sekä säilyttää tavaroitamme autossa. Päivän hinnaksi kahdelta tuli 50 euroa.

Tänään oli tärkeää muistaa mennä lipputoimistoon vaihtamaan voucher lippuun. Lipputoimistossa kukaan ei puhunut englantia. Googletranslaterin kanssa he onnistuivat kertomaan meille, että satamaan tulee mennä aamulla klo 7 ja laiva lähtee klo 7.30. Kävimme vielä kävelemässä keskustassa ja jätskillä. Sielläkin tiedettiin keitä me olemme – ammattia myöten!

Seuraavaksi oli vuorossa tarkkailuveneelle lähtö. Pääsimme katsomaan näkyisikö yhtään merikilpikonnaa tai delfiiniä veneeltä käsin. Yhtä kilpparia seurasimme aikamme, kunnes se sukelsi eikä sitä onneksi tarvinnut pelastaa. Alessandra oli valmiina hyppäämään mereen jos merikilpikonna näyttäisi sellaiselta, että se pitäisi pelastaa keskukseen. Tarkkailuveneillä on tärkeä viettää aikaa, koska sieltä käsin saattaa havaita pelastettavan eläimen. Tämäkin on tärkeää vapaaehtoisten työtä.

Illalla meillä oli luento merikilpikonnista yleisesti, keskuksen kilpikonnista, kilpikonnien tunnistamisesta ja mittaamisesta. Oli ilo oppia lisää kilpikonnista, joiden eteen teemme täällä hyvää työtä.

 

Puoli seitsemältä vapautimme Pataccan mereen. Patacca oli tuotu keskukseen 13.6., koska se oli syönyt liikaa muovia eikä pystynyt sukeltamaan. Kaikki saivat tulla katsomaan vapauttamista. Osa meistä jäi rannalle ja osa, kuten eläinlääkäri, oli valmiina meressä ja lähti seuraamaan Pataccaa ja katsoi, että se on valmis mereen.

Pieni Ludovica vapautetaan ilmeisesti viikon päästä. Harmi, ettemme ole silloin paikalla näkemässä sitä.

Illalla oli vuorossa vielä aperitiivo. Ilmeisesti kaikki tiesivät, että on meidän viimeinen ilta saarella, koska meille haluttiin tarjota lasilliset. Yksi seuraamme tullut mies kertoi, että hän on saarella 32. kertaa. En ihmettele! Kesken iltaa lähdimme polkupyörillä kohti rantaa, koska oli meidän vuoro monitoroida rantaa klo 21. Pyörien ansiosta pääsimme myös pian takaisin baarille.

Myöhäinen illallinen piti sisällään alkupalaksi pastaa ja pääruoaksi sisilialaisella reseptillä valmistettua barracudaa sekä kasviksia. Onneksi oli miesten kokkausvuoro kun vuorossa oli kalan perkaus!

Täkäläisissä taloissa ei ole rakennusoikeutta eikä taloja saa rakentaa enempää. Haaveilin itsekin matkan aikana siitä, että vanhempana muuttaisin Linosalle asumaan ainakin talvikuukausien ajaksi, mutta valitettavasti Linosalle ei ole mahdollista muuttaa paitsi vuokraamalla sikäläinen talo.

Olimme kuulleet muilta bioluminaissi rannasta, jonne halusimme ehdottomasti mennä. Davide lupautui viemään meidät autolla rannalle. Yhtäkkiä auto oli täynnä, koska muutkin halusivat yöuinnille. Kun auton valot sammutettiin ei nähnyt enää yhtään mitään. Täällä ei ole katuvaloja vaan ainoastaan tähdet, joiden avulla voi yrittää nähdä eteensä. Mukana olleet liitäjiä tutkimassa olleet pojat hyppäsivät kalliolta pimeään mereen. Yhtäkkiä siellä täällä alkoi välkehtiä kuin tähtiä. Päätimme mennä itsekin mereen.

Tämän hetken tulen muistamaan aina. Tunne oli kuin magiaa. Uin meressä ja kaikkialla edessäni välkkelehti. Taivaalla loistivat tähdet. Oli hiljaista ja tunne kuin suoraan Tuhannen ja yhden yön tarinoista.

Viikossa ehtii näkemään ja kokemaan todella paljon. Puutteellisen kielitaidon takia jäimme vähän keskusteluista sivuun emmekä päässeet keskukseen opastamaan turisteja. Tämän voikin laskea ainoaksi miinukseksi. Ainakin itse laitan tämän paikan ehdottomasti ykköseksi paikoista, joissa olen maailmassa käynyt (ja niitä on paljon).

 

 

Vapaaehtoiseksi? Vapaaehtoisille minimi perilläoloaika on viikko ja hinnat kesällä 2017 ovat 250 – 350 euroa / viikko + varausmaksu 50 euroa. Ensi vuonna kausi lienee taas kesäkuusta syyskuuhun. Lisätietoja saat lähettämällä viestiä info(a)ekomatkaajat.fi

Keskiviikko, kotimatka ja Lampedusa

Lähdimme 2 tunnin laivamatkalle Ferry Sinemarilla klo 7:30 ja pääsimme perille klo 10. Meitä oltiin vastassa auton kanssa ja pääsimme keskustaan hetkeksi shoppailemaan ja syömään. Kaikki kaupat olivat auki ja saimme hieman kilpparitavaroita mukaamme.

Olimme sopineet, että kuski hakee meidät klo 11:15 ja vie meidät Rabbit Beachille (Spiaggia deiConigli), joka on valittu maailman parhaaksi rannaksi. Rannalle oli keskustasta pitkä ajomatka ja rannalle kävely kestää kauan. Mitään pikavisiittiä rannalle ei voi tehdä. Olimme onneksi kuulleet, että rannalle kestää 20 min kävellä suuntaansa ja olimme varautuneet tähän.

Ranta oli upea. Ei tällaista kirkasta turkoosinväristä rantaa löydä monesta paikasta ilman baareja, kahviloita ja kuppioita ja turistimelua. Osassa rantaa sai olla aurinkovarjo, mutta osassa ei sitäkään. Rannalta sai ottaa mukaansa tuhkakupin, jotta ranta pysyi siistinä. Matala ranta sopi lapsille ja syveni lopulta aikuisillekin sopivaksi.

Klo 14 sopimamme auto tuli hakemaan meidät ja viemään meidät lentokentälle. Seikkailu oli vihdoin ohi. Mutta ei todellakaan viimeistä kertaa.