Miksi lähtisin vapaaehtoiseksi kun voin helpommin laittaa rahaa avustusjärjestön tilille

with Ei kommentteja

26.4.2017

Miksi lähteä paikan päälle auttamaan? Monen mielestä riittää, että laittaa rahaa avustusjärjestön tilille. Täällä raha menee suoraan kansallispuiston ja eläinten avustamiseen ja samalla saat itse oppia, nähdä ja kokea asioita. Uskoisin, että mielipiteesi muuttuvat monista asioista, kuten itsellenikin kävi. Matkan jälkeen et ajattele enää samalla tavalla villieläimistä, luonnosta ja niistä asioista, jotka eivät ole täällä itsestään selvyyksiä.

Miten vapaaehtoiset auttavat?

Jeeppiajelulla paikallinen opas / kuljettaja ei voi tehdä kaikkea itse, koska hän ajaa, kuuntelee radiosta ohjeita, havainnoi hajuja, kuuntelee ympäristön ääniä, katselee jälkiä maassa (myös renkaiden jälkiä) ja seuraa ympäristöä. Hän myös tietää mihin kannattaa mennä jos halutaan nähdä tiettyjä eläimiä.

Vapaaehtoiset mm. kuvaavat eläimiä (monesta sunnasta, monia eläimiä), kirjaavat ylös mitä on nähty, näyttävät pimeällä valonheittimillä valoa sivuille, havainnoivat eläimiä, auttavat puskien poistamisessa, kaatuneiden puiden työntämisessä pois tieltä ja rikkaruohojen pois kitkemisessä. Kaikki roskat kerätään pois puistosta mm. muovit, muoviputket ja pullot.

Aistit valppaana

Matkan aikana oppii ihan eri tavalla haistamaan, näkemään ja kuulemaan; aistit ovat koko ajan valppaana. Kierrättämisestä opetetaan alusta alkaen kuten myös veden säästämisestä ja siitä, ettei valoja pidetä turhaan päällä. Ruoanlaittokin suunnitellaan tarkasti; ensin mm. vesi keitetään vedenkeittimellä, sitten keitetään perunoita ja vasta sitten ne laitetaan uuniin.

Jos vapaaehtoisia ei ole, on tekeminen minimoitava ja jeeppiajeluita on vain yksi päivässä. Tällöin tärkeä monitorointi jää vähemmälle. Kun monitorointia ei ole niin paljon, ei tiedetä mitä puistossa tapahtuu, eikä nähdä jos joku eläin tarvitsee apua. Nyt on 2 ajoa päivittäin ja lisäksi yöpymiset puistossa.

Eläimet

Kansallispuistossa ensikertalaisella on paljon nähtävää. Tällöin kaikki on uutta ja ihmeellistä ja oudoksuu, kun kaikkia eläimiä ei jäädä ihastelemaan. Eihän sitä joka päivä näe esimerkiksi seeproja ja kirahveja – paitsi täällä. Arki on täällä niin erilaista.

Jeeppiajelulle lähtiessä suunnitellaan yleensä mitä eläimiä yritetään ajon aikana löytää kansallispuistosta. Kuuden tunnin ajelun aikana ei välttämättä kuitenkaan nähdä niitä eläimiä, joita varten ollaan liikkeellä, koska eläinten käytöstä ei voi ennustaa.

Yhtenä aamuna esimerkiksi suunnittelimme, että etsimme leijonia, mutta päivän aikana emme nähneet yhtään leijonaa. Ajon aikana nähtiin kuitenkin valtava määrä muita eläimiä eikä aika todellakaan käynyt pitkäksi. Koko ajan piti olla valppaana kamera kädessä, koska joku kuvattavista eläimistä saattaa tulla koska tahansa mutkan takaa esille.

Matkan anti

Matka antoi ainakin itselleni enemmän kuin olisin koskaan osannut odottaa. Opin paljon uutta kyselemällä, näkemällä ja kokemalla. Hienoin hetki matkan aikana oli varmaankin se, kun näki kymmeniä norsuja ja seeproja juomassa lammen äärellä. Toisaalta kaikki auringonlaskut olivat upeita ja yksittäisiä mahtavia hetkiä oli paljon, kuten se kun kirahvi tuli juomaan lammesta vettä. Yksinkertaisia, hienoja tilanteita oli paljon ja oli aikaa keskittyä tällaisiin elämän pieniin hetkiin.

Parasta hetkeä en ehkä pysty edes valitsemaan. Onneksi ei edes tarvitse. Upeita hetkiä oli paljon. Paljon jäi näkemättä ja kokematta. Se on hyvä syy jäädä haaveilemaan uudesta matkasta.

Lähtisinkö uudelleen? Ehdottomasti.

Haluatko sinäkin lähteä matkalle? Tee ekoteko – tue uhanalaisten eläinten suojelua. Ota yhteyttä ja kysy lisää.