Thaimaan kilpikonnaprojektin parhaat

with Ei kommentteja

2.5.2012

Voi hyvänen aika! En sitten saanut kirjoitettua kuin yhden kerran koko viiden kuukauden projektin aikana. Aika vain meni niin nopeasti, etten saanut aikaiseksi kirjoituksia. Ne lyhyet hetket, jolloin oli aikaa tehdä tietokoneella hommia, menivät pitkälti sähköposteihin vastaillessa, datan tallennukseen, valokuvien lataamiseen ja lyhyiden facebook-viestien kirjoittamiseen. Ja jotenkin tietokoneen kanssa työskentely ei ole ensimmäisenä mielessä projektissa ollessa.

Lupaan parantaa kuitenkin tapani ja saada tulevaisuudessa aikaiseksi edes lyhyitä kirjoituksia projektin aikana.

Koska on aika mahdotonta kirjoittaa kaikesta mitä viiden kuukauden aikana tapahtui, aion jakaa vain muutamia kohokohtia ja tietty valokuvia. Niitä tuli otettua toista tuhatta, joten hetki menee ennen kuin kaikki kuvat on käyty läpi. Varsinkin kun innostuin tällä kertaa ottamaan valokuvia linnuista…

Tässä siis parhaita paloja:

”Free of Danger”
Tsunamin muistopäivänä 27.12.2011 saimme Phuket Marine Biology Centeristä nuoren liemikilpikonnan päästettäväksi vapauteen. Vaikka tilanne sinänsä oli haasteellinen, se meni lopulta hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Kilpikonna sai nimekseen ”Free of Danger” vapaahko käänös Thain kielisestä nimestä.

3 pesää: 212 poikasta
Liemikilpikonna pesi 3 kertaa rannalla ja jokainen pesintä oli meille huipputärkeä juttu. Itse en ollut paikalla ensimmäisen pesinnän aikana, sillä se tapahtui Uuden Vuoden aattona. Sen jälkeen todennäköisesti sama kilpikonna pesi vielä kahdesti. Poikaset kuoriutuivat helmi-maaliskuun vaihteessa ja pesistä kuoriutui yhteensä 212 poikasta. Kolmannen pesän menestys oli aiva loistava, sillä pesässä oli 94 munaa, joista 93 oli kuoriutunut. Tuollaisia pesiä on harvoin ja olimme tästä erityisen iloisia.

Barney ja kaverit
Tietysti se, että käyttäytymistutkimuksessa nähtiin liemikilpikonnia uiskentelevan meressä kohtalaisen usein, oli myös hieno juttu. Yhdellä kilpikonnalla oli kilvessään ”barnacles” sai se nimekseen Barney. Barney taisi asustella lähellä, sillä se nähtiin useaan otteeseen ja välillä muitakin.

Tiimi ja vapaaehtoiset
Jokainen kausi on erilainen ja projektin henki riippuu paljon tiimistä. Meillä oli viiden kuukauden aikana lähes 30 vapaaehtoista ja 6 työntekijää projektissa ja kaikki olivat mukavia, tekivät töitä olan takaa ja jokainen toi projektiin oman osaamisensa ja ajatuksensa. Toivon, että jokainen projektiin osallistunut nautti kokemuksestaan ja mahdollisimman moni tekisi vapaaehtoistyötä toisenkin kerran. Toki oli kivaa, että tällä kertaa projektissa kävi myös useita aiemmin projektissa olleita. Se on merkki siitä, että projekti ja paikka ovat tosiaan ainutlaatuisia.

Luonto ja eläimet
Viiden kuukauden aikana ehtii tosiaan nähdä paljon ja tällä kertaa koin useampia mielenkiintoisia, uusia, hauskoja ja joskus hieman hätkähdyttäviäkin kohtaamisia luonnossa. Kiitos kauden ensimmäisen vapaaehtoisen, kiinnostuin saaren linnuista ja opin tunnistamaan ehkä 50 eri lajia. Toki monet lajit ovat edelleen mysteerejä, sillä usein niistä näki vain vilahduksen tai kuulee laulun pusikosta. Lintujen parissa meni monta aamua ja iltapäivää ja nyt suunnittelen lintujen kartoituksen lisäämistä projektiin ensi kaudella.

Tehdessämme merenalaista kartoitusta, kohtasin itseäni suuremman rauskun melkein silmästä silmään ja kun sydän oli palannut kurkusta takaisin paikalleen, pystyi ihailemaan tuota mahtavaa eläintä vähän enemmän. Kovin lähelle en uskaltautunut, joten kuvassa se näyttää kovin pieneltä. 🙂

Käärmeiden kanssa saa aina olla varovainen, mutta täytyy sanoa, että tämän kauden kokemuksen perusteella, ne harvemmin käyvät samantien kimppuun, kunhan antaa niiden mennä menojaan rauhassa. Kolme kertaa olin oho!-etäisyydellä, mutta jokainen meni menojaan, kunhan molemmat oltiin toivuttu säikähdyksestä. Yksikään käärmeistä ei ollut myrkyllinen, mutta sen harvemmin tietää juuri silloin kun on melkein astunut päälle.

Näin projektin aikana paljon muitakin mielenkiintoisia eläimiä; merisaukon, delfiinejä, sambarhirven, liskoja, apinoita, perhosia, maa- ja makeanveden kilpikonnia ja näin jäkiä rannalla, joista en vielä tiedä mitä ne kaikki ovat.

Saarella on vielä niin paljon tutkimatonta luontoa, odotan mielenkiinnolla ensi kautta ja uusia kohtaamisia. Koh Phra Thong ja Ko Ran saaret ovat vielä hyvin paljon luonnollisessa tilassaan ja kaukana massaturismista ja siksi mahtavia paikkoja.

Opin tällä kaudella paljon muutakin uutta; kasaamaan eri eläinten luurankoja, thain kieltä (tosin enemmänkin olisi voinut oppia), solmuvärjäyksen saloja, buddhalaisia seremonioita, etsimään eläimiä mudan joukosta, uusia kikkoja valokuvaukseen…

Tietenkään projektityö ei ole pelkkää mahtavuutta koko ajan ja haasteitakin riitti, mutta niistä onneksi selvittiin ihan kunnialla. Tsunamivaroitus huhtikuun 12. päivä aiheutti huolta, ja herätti varmasti monessa vaikeita muistoja. Paikallisen kulttuurin ja ajatusten ymmärtäminen on yksi isoimmista haasteista ja erilaisten odotusten yhteensovittaminen aiheuttaa joskus aikamoista päänvaivaa. Mutta kaiken kaikkiaan, nautin työstäni projektissa niin paljon, että olen jo lupautunut palata takaisin ensi kaudella.