Usein kysytyt kysymykset

TEE EKOTEKO! VAPAAEHTOISTYÖ ULKOMAILLA

Vapaaehtoistyö ulkomailla ja lomamatkoilla on kasvattanut suosiotaan viime vuosina myös Suomessa. Vapaaehtoistyötä voi tehdä lähes kaikkialla maailmassa. Vapaaehtoistyö tarjoaa sellaisia elämyksiä, joita ei tavallinen tallaaja muuten pääse kokemaan. Ja samalla voi tehdä jotain hyödyllistä.

Voit työskennellä esimerkiksi uhanalaisten eläinten tutkimusprojekteissa. Miltä kuulostaa vaikka merikilpikonnien suojelu Thaimaan lämmössä? Valinnanvaraa on todella paljon ja monet projektit kaipaavat vapaaehtoisten apua jatkuvasti.

MITÄ KANNATTAA OTTAA HUOMIOON

Vapaaehtoistyössä vaaditaan harvoin erityisosaamista, joten vapaaehtoiseksi soveltuu lähes kuka tahansa. Vapaaehtoinen kuitenkin sitoutuu tekemään työtä projektissa olon ajan ja noudattamaan järjestävän organisaation sääntöjä. Kannattaa siis katsoa vaatimuksiasiltä kantilta, että tuleeko viihtymään perillä ja pystyykö todella tekemään tarvittavaa työtä.

Valitse sellainen kohde, missä työ on sinua kiinnostavaa sillä työtä on usein paljon. Työtunteja voi olla jopa normaalia työviikkoa enemmän ja vapaapäivä vähän. Pelkkää raatamista vapaaehtoistyön ei kuulu olla. Kyllä hauskanpidollekin pitää jäädä aikaa. Tosin työ on usein niin mielenkiintoista ja innostavaa, että pitkät työpäivät eivät haittaa.

Monissa paikoissa asutaan hyvin vaatimattomissa oloissa, keskellä ei-mitään, jossa ei puhelin välttämättä toimi, eikä ole Internet-yhteyttä. Kulttuurierot voivat olla suuria ja elämänmeno muutenkin hyvin erilaista. Harkitse missä oma raja kulkee, jottei kokemus ole ikävä siksi, ettei kykene sopeutumaan paikan elinolosuhteisiin.

Vapaaehtoisprojekteja on monenlaisia, mutta ne voitaneen jakaa kestoltaan muutamaan ryhmään: pitkäaikaisiin projekteihin, joissa ollaan yhdessä projektissa puolesta vuodesta useaan vuoteen, ympärivuotisissa projekteissa ei usein ole alku- eikä loppupäivämäärää ja projektissa voi työskennellä kahdesta viikosta vuoteen, sesonkiaikaiset projektit pyörivät vain tietyn ajanjakson vuodesta ja osallistua voi sesongin ajan, mikä kestää muutamia kuukausia ja sitten ovat lyhyet projektit ja tutkimusretket, joilla on tietty aloitus- ja päätöspäivä ja usein valmiiksi suunniteltu viikko-ohjelma.

Perillä saatat olla se ainoa vapaaehtoinen tai sitten paikalla voi samanaikaisesti olla muita vapaaehtoisia. Joissain paikoissa on valmiuksia ottaa vain muutama vapaaehtoinen samaan aikaan, kun toisaalla voi olla tilaa jopa 30 vapaaehtoiselle.

MIKSI MAKSAA VAPAAEHTOISTYÖSTÄ

Vapaaehtoisprojekteja pyörittävät usein pienet paikalliset yhdistykset, joilla ei ole varaa kattaa vapaaehtoisista aiheutuvia kustannuksia. Minimissään vapaaehtoiset kattavat ruuan sekä asumisesta ja koulutuksesta aiheutuvat kustannukset.

Vapaaehtoistyön ei ole myöskään tarkoitus korvata paikallista työvoimaa vaan usein päinvastoin. Parhaimmillaan vapaaehtoisprojekti edesauttaa paikallisten työllistymistä ja tuo asukkaille tuloja. Varsinkin luonto- ja eläintensuojeluprojekteissa on tärkeää, että paikalliset saavat osansa tuloista ja näkevät, että suojelutyö kannattaa.Vapaaehtoistyö ulkomailla ja lomamatkoilla on kasvattanut suosiotaan viime vuosina myös Suomessa.

MISTÄ VAPAAEHTOISPROJEKTEJA LÖYTÄÄ

Lähes kaikki vapaaehtoisprojektit ovat jonkin pienen paikallisen yhdistyksen järjestämiä. Ekomatkaajat on tutustunut jokaiseen kohteeseen erikseen ja valinnut kohteet huolella. Rahasi eivät mene hukkaan ja tiedät mitä perillä odottaa.

MITÄ MAKSAA?

Vapaaehtoisprojektien hinnat vaihtelevat todella paljon. Jotkut projektit ovat ilmaisia, kun toiset maksavat useita satoja euroja viikko. Perussääntönä voi pitää sitä, että mitä lyhyemmän aikaa projektissa viettää sen kalliimpi se on keskimäärin. Jos on valmis viettämään projektissa useita kuukausia voi olla mahdollista hakea harjoittelijan paikkaa, jolloin projekti saattaa olla täysin ilmainen tai voi saada työn vastineeksi pientä taskurahaa.

Myös se kuinka paljon projektissa on ohjattua tekemistä vaikuttaa hintaan. Tutkimusretket, joissa on mukana tutkijoita ja joilla on viikko-ohjelma maksavat useita tuhansia euroja kuten mikä tahansa elämysmatka.

Projektin hinta ei pidä sisällään matkoja projektiin eli jokainen vapaaehtoinen on itse vastuussa paikalle pääsemisestä. Projektin järjestäjiltä saa tiedot miten projektiin pääsee ja useimmiten heidän kauttaan voi järjestää noudon lentokentältä ja tarvittavan majoituksen ennen ja jälkeen projektin.

Matkavakuutus, rokotukset ja mahdolliset viisumit ovat myös vapaaehtoisen itse hoidettava.

TURVALLISUUS

Hyvässä projektissa kerrotaan selkeästi vapaaehtoisten työtehtävät ja mukana on osaavaa henkilökuntaa opastamassa ja antamassa koulutuksen työhön ja työturvallisuuteen. Heillä on myös selkeät ohjeet turvallisuuden takaamiseksi ja joissain paikoissa erityisesti vartioidut majoitukset jne.
Jokaisen itsensä harkittavissa on se, kuinka turvallinen matkakohde itsessään on. Kannattaa ottaa etukäteen selvää esim. voiko yksinäinen nainen heidän mielestään turvallisesti matkustaa ja osallistua projektiin.

JA SITTEN MATKAAN

Käytännössä lähes kaikki projektit vaativat hakemuslomakkeen täyttämisen, jossa usein kysytään kiinnostusta juuri siihen projektiin, taitoja, aikaisempaa kokemusta vapaaehtoistyöstä ja suosituksia. Kysymysten ei kannata antaa itseään lannistaa. Tämä ei ole työhakemus vaan enemmänkin ilmoitus kiinnostuksesta.
Jotkut projektit ovat hyvin suosittuja ja niihin kannattaa hakea hyvissä ajoin. Viimeistään pari kuukautta ennen suunniteltua ajankohtaa on hyvä pistää hakemus menemään. Tosin jos innostus on suuri ja kova hinku jo seuraavalla viikolla päästä vapaaehtoishommiin, kannattaa kysyä. Voi hyvinkin olla, että projektissa on tilaa ja pääset saman tien kokeilemaa erilaista tapaa viettää lomaa.

Ekomatkaajat: www.ekomatkaajat.fi on pieni suomalainen yritys, joka on keskittynyt luonto- ja eläinprojekteihin.

UKK – USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET

1. Onko tärkeämpää hoivata merikilpikonnia pelastuskeskuksessa vai monitoroida rantaa?

Molemmat ovat tärkeitä. Pelastuskeskuksiin tuodaan yleensä nuoria tai aikuisia merikilpikonnia. Vain yksi tuhannesta poikasesta selviää aikuiseksi, joten on tärkeää pitää aikuiset kilpikonnat hengissä. Mutta lajin säilymiselle tärkeää on, että konnan pesät säilyvät turvassa. Tarvitaan useampi pesä, jotta saadaan se yksi tuhannesta. Erityisesti niissä maissa, jossa konnien munia ryövätään paljon, on rannan monitorointi tärkeää lajin säilymisen kannalta.

2. Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun konnan pesä on löytynyt?

Riippuu projektista ja siitä, kuinka todennäköistä on, että pesä ryövätään.  Päätavoitteena on pitää munat turvassa. Se voi tarkoittaa munien siirtämistä turvallisempaan, vartioituun paikkaan, jos on pelko, että munat muuten kaivetaan ylös tai nousuvesi hukuttaa ne. Jos pesä on turvallista jättää paikoilleen, niin yleensä otetaan mitat pesän paikasta, jotta sitä voidaan seurata ja katsoa että poikaset pääsevät turvallisesti mereen. Tutkimusta varten usein mitataan myös konnan jäljet, pesän koko, mahdolliset poikaset, ja tarkistetaan, kuinka paljon poikasia pesästä kuoriutui.

3. Kerrotaanko siitä julkisesti? Miksi?

Kyllä pesän löytymisestä usein kerrotaan julkisesti, sillä se kiinnostaa monia.  Tällä tavoin tuodaan esille merikilpikonnien suojelua ja sen tärkeyttä ja markkinoidaan myös projektia.

4. Vartioidaanko sitten entistä tarkemmin vai vähemmän?

Joissain projekteissa pesät siirrettään suojellumpaan paikkaan ja sitä vartioidaan 24 tuntia vuorokaudessa. Toisissa projekteissa ei ole tarvetta jatkuvaan vartiointiin, sillä pesien ryöväys ei joka paikassa niin yleistä. Näissäkin paikoissa kuitenkin pidetään pesää silmällä, sillä vaarana ovat joskus eläimet kuten varaani tai koira tai korkealle nouseva merivesi.

5. Mitä päivä pitää sisällään?

Projektien sisältö vaihtelee paljon ja kannattaa pyytää projektilta esimerkki päiväohjelmasta, jos sitä ei ole esim. nettisivuilla näkyvissä.

6. Parhaita kommentteja matkan jälkeen?

Hienoja ovat tietysti aina ne, joissa kerrotaan, kuinka osallistuja on tykännyt projektista ja varsinkin ne, joiden elämään vapaaehtoistyöprojekti on vaikuttanut enemmän ja he ovat päättäneet osallistua aktiivisemmin ja useammin luonnon- ja eläinten suojeluun. Joidenkin kohdalla elämä on muuttunut niin hurjasti, että ovat vaihtaneet uraa tai muuttaneet siihen maahan, johon ovat tutustuneet vapaaehtoistyössä.

7. Nuorin ja vanhin osallistuja Ekomatkaajien kautta?

Nuorimmat ovat olleet 10-vuotiaita, vanhempien kanssa. Vanhimmat yli 70-vuotiaita. Nämä molemmat Thaimaan projektissa, joka soveltuu oikein hyvin perheille ja on kiinnostanut myös senioreita.

8. Miksi merikilpikonnia pitää suojella?

Kaikki merikilpikonnalajit ovat uhanalaisia. Niitä uhkaa merien saastuminen, ilmaston lämpeneminen ja erityisesti ihmisten teot. Merikilpikonnien väheneminen ja poistuminen merien ekosysteemistä aiheuttaa haittoja myös ihmisille. Merikilpikonnat syövät myrkyllisiäkin meduusoja. Kun merikilpikonnia ei ole, meduusojen määrät räjähtävät merissä. Joissain paikoissa, kuten Thaimaassa, tämä on jo nähtävissä.

Meduusat syövät kalanmunia ja meduusojen lisääntyminen vähentää kalakantoja. Merikilpikonnat syövät pehmeitä koralleja, sieniä ja meriruohoa. Ne pitävät tietyt lajit kurissa ja siten pitävä huolta koralliriuttojen terveydestä. Näiden lisäksi on monia muita tutkittuja vaikutuksia, mutta myös paljon mitä ei tiedetä, sillä merikilpikonnien tutkimus on pitkäjänteistä työtä, eikä vaikutuksia nähdä heti.

9. Miksi vapaaehtoistyö merikilpikonnien suojeluprojektissa kiinnostaa suomalaisia?

Vapaaehtoistyössä merikilpikonnien suojelun parissa on paljon sellaista, mistä monet suomalaiset pitävät. Trooppinen ilmasto ja meren läheisyys. Ranta ja lämmin merivesi. Projektipaikat ovat usein rauhallisia, kaukana hälinästä ja luonnon keskellä.

Projektin työt ovat aika helppo oppia, eikä niissä välttämättä tarvita hyvää kielitaitoa. Yleensä näihin projekteihin ei vaadita aikaisempaa kokemusta vastaavasta työstä, joten ne sopivat hyvin ensikertalaisille.