Kilpikonnat

Tiesitkö, että kilpikonnat ovat uineet valtamerissä jo yli 100 miljoonan vuoden ajan? Ne selvisivät katastrofista, joka tuhosi dinosaurukset. On vaikea kuvitella, että kilpikonnien aika voisi olla pian ohi. Ihmiset ovat ajaneet kilpikonnat sukupuuton partaalle. Erään ennusteen mukaan merikilpikonnat kuolevat sukupuuttoon 10 vuoden kuluttua.

Merikilpikonnat auttavat koralliriuttoja ja meriheinän kasvualustoja kuljettamalla ravinteita rannikoille. Näin ollen niillä on myös erittäin tärkeä rooli Välimeren ja Adrianmeren ekosysteemeissä.

Merikilpikonnat ovat uhanalaistuneet kalastuksen, meren saastumisen ja roskaamisen vuoksi. Kalastajien verkkoihin menehtyy satoja tuhansia kilpikonnia vuosittain. Merissä kelluva muovi on todella yleinen merikilpikonnien kuolinsyy, koska kilpikonnat erehtyvät syömään muovia luullen sitä meduusaksi.

Tänä päivänä vain alle yksi tuhannesta kilpikonnan poikasesta selviää aikuiseksi, joten on tärkeää pitää aikuiset kilpikonnat hengissä. Lajin säilymisen kannalta on erityisen tärkeää, että kilpikonnien pesät säilyvät turvassa. Tarvitaan nimittäin useampi pesä, jotta saadaan se yksi tuhannesta.

Kilpikonnan sukupuoli määräytyy hiekan lämpötilan mukaan. Mitä lämpimämpää hiekka munan ympärillä on, sitä todennäköisemmin syntyy naaraita. Monissa kohteissa on rakennettu tämän takia keinotekoisia katoksia. Tutkimuksissa on havaittu, että yli 29,1 asteen lämpötila tuottaa pääasiassa naaraita. Poikasia ei synny lainkaan, mikäli hiekan lämpötila ylittää 34 astetta.

Me voimme saada vielä merten elämän kukoistamaan ja pelastaa kilpikonnat. Voit auttaa kilpikonnia pitämällä rannat puhtaina. Välttämällä yöllistä oleskelua rannoilla, joissa kilpikonnat pesivät.

Lue lisää kilpikonnien uhista.

Merikilpikonnalajit

Merinahkakilpikonna on nykyisistä kilpikonnalajeista suurin. Merinahkakilpikonna on nahkakilpikonnien heimon ainoa jäljellä oleva laji ja se on äärimmäisen uhanalainen. Jopa 90 % itäisen Tyynenmeren merinahkakilpikonnista on hävinnyt viimeisen 30 vuoden aikana. Merinahkakilpikonna tunnetaan ahkerana uimarina, joka ui pitkiä matkoja ruoan ja kumppanin perässä. Se voi painaa 900 kiloa ja kasvaa yli kaksimetriseksi ja munia noin 80 munaa, jotka kuoriutuvat noin kahden kuukauden kuluttua.

Merinahkakilpikonnaa tavataan trooppisista meristä subarktisiin meriin, sillä se on maailman levinnein matelijalaji. Merinahkakilpikonnan kilpi eroaa muista joustavalla selkäkilvellään, mikä ei ole kiinnittynyt selkärankaan tai kylkiluihin. Se on kuin kilvetön kilpikonna. Kilpi kapenee perää kohden ja siinä on seitsemän pitkittäisharjannetta, mistä sen erottaa helposti. Merinahkakilpikonnan kita ja ruokatorvi on täynnä piikkejä, mitkä soveltuvat ravinnon käyttämiseen. Merinahkakilpikonna syö pääasiassa meduusoja.

Etelänbastardikilpikonna on pienempiä merikilpikonnia. Se on noin 75 senttimetriä pitkä ja painaa noin 45 kiloa. Etelänbastardikilpikonnan tunnistaa oliivinvihreästä ihon ja kuoren väristä. Sillä on tumma selkäkilpi ja vaaleankeltainen vatsakilpi. Pyöreähkö selkäkilpi on hieman kupera, ja siinä on matala keskiharjanne. Naaraat pesivät ympäri maailmaa trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Ne munivat noin 100 munaa jopa kolme kertaa vuoden aikana. Munat kuorituvat 50-60 päivän kuluttua. Ne kokoontuvat isona parvena kerran vuodessa ja elävät muuten yksin. Uroksilla on pidempi häntä kuin naarailla. Etelänbastardikilpikonna on kaikkiruokainen, sillä se syö kasveja sekä mereneläviä, kuten etanoita, rapuja ja katkarapuja.

Karettikilpikonna on keskikokoinen merikilpikonna. Se kasvaa suunnilleen 90 senttimetrin pituiseksi ja voi painaa noin 40–60 kiloa. Sillä on terävä ja kapea nokka. Sen kilpi on rusehtava, laikukas ja siinä on vaaleita ja tummia viivoja. Vatsapuoli on vaalea ja siinä voi olla mustia pilkkuja. Karettikilpikonna elää trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, ja se voi pesiä jopa 160 munaa. Munat kuoriutuvat 1,5–2,5 kuukauden kuluessa. Karettikilpikonna syö pääasiassa merisieniä sekä merivuokkoja.

Bastardikilpikonna on pienin merikilpikonna. Se kasvaa noin 60 senttimetriä pitkäksi ja painaa 45 kiloa. Sillä on vihertävän harmaa kilpi. Sen vatsapuoli on luonnonvalkoinen tai kellertävä, riippuen yksilöstä. Naaraat pesivät joka toinen tai kolmas vuosi noin 100 munaa. Munat hautuvat noin 55 päivää, kunnes ne kuoriutuvat. Urospuoliset bastardikilpikonnat ovat lyhyempiä kuin naaraat. Bastardikilpikonna elää ainoastaan Atlantilla, suuri osa kannasta keskittyy Meksikonlahdelle. Sen ravintoa ovat ravut, meduusa, merilevä ja sargossolevä.

Liemikilpikonna kasvaa yleensä noin metrin mittaiseksi ja voi painaa yli 150 kiloa. Sillä on leveä, sileä ja vahva kilpi. Pää on pieni eikä vetäydy kilven sisälle. Konnan kilpi tavallisesti ruskea tai oliivinvihreä. Sen kuoren alla on vihreä rasvakerros. Liemikilpikonnan nimi juontaa juurensa sen pyydystämisestä syötäväksi. Liemikilpikonna on tärkeä merenekosysteemien kannalta, sillä se trimmaa meriheiniä ja on symbioosissa riuttojen kalojen kanssa. Liemikilpikonnat parittelevat vain joka toinen tai neljäs vuosi ja ne munivat jopa 200 munaa. Munat hautuvat kaksi kuukautta. Aikuiset liemikilpikonnat käyttävät pääasiassa kasveja ravinnokseen, jolloin ne syövät meriruohoa ja levää. Nuoret liemikilpikonnat syövät selkärangattomia, kuten rapuja ja meduusoja.

Valekarettikilpikonna on kooltaan toiseksi suurin merikilpikonna. Se voi kasvaa yli metrin mittaiseksi ja painaa 100 kiloa. Valekarettikilpikonnalla on erittäin paksu kuori ja vahva, leveä leuka. Leveä perä suojaa sitä hyökkäyksiltä. Naaraat munivat noin 130 munaa joka toinen vuosi. Munat kuoriutuvat noin 60 päivän kuluttua. Valekarettikilpikonnat ovat pääasiassa rauhallisia, mutta naaraat voivat olla toisinaan aggressiivisia toisiaan kohtaan. Valekarettikilpikonna elää lauhkeissa ja subtrooppissa vesissä, ja se on Välimeren alueen yleisin kilpikonna. Ne syövät monipuolisesti mereneläviä sekä kasveja.

Litteäselkäkilpikonna on keskikokoinen merikilpikonna, jonka tunnistaa litteästä kilvestä. Sen väritys oliivinvihreä ja soikean kilven alapuoli väriltään vaaleankeltainen. Se voi kasvaa lähes metrin mittaiseksi ja painaa sata kiloa. Litteäselkäkilpikonnaa tavataan vain Australian rannikolla. Naaraat voivat munia jopa neljä kertaa vuodessa. Munat hautuvat 47–58 päivää, kunnes ne kuorituvat. Litteäselkäkilpikonnat munivat suhteessa muihin merikilpikonniin vähemmän, noin 50 munaa. Kuitenkin suhteessa merikilpikonnien kehoon, litteäselkäkilpikonnat munivat suurimpia munia. Liemikilpikonna käyttää hyvin niukasti kasviravintoa, ja pääasiassa se syö nilviäisiä, merimakkaroita, kalmareita, katkarapuja ja meduusoja.

Merikilpikonnat Ekomatkaajien kohteissa

Vuonna 2019 Thaimaan Phra Thongin kansalaisjärjestö havaitsi ensimmäistä kertaa vuosiin etelänbastardikilpikonnan pesän. Tämä symboloi toivoa, sillä merikilpikonna palaa pesimään rannalle, jossa se on syntynyt. Rantojen valvominen on pitkän aikavälin työtä, mutta se on ehdottoman tärkeää. Rantojen valvominen auttaa keräämään tietoa, jolla ymmärretään paremmin merikilpikonnien toimintaa.

Tiedon jakaminen on tehokas keino vaikuttaa vallitseviin asenteisiin ja edistää muutosta. Tiedon jakamisen lisäksi merikilpikonnia haittaavan toiminnan minimointi ja ympäristönsuojelu edistää lajin säilymistä. Merikilpikonnat ovat selvinneet maapallolla miljoonien vuosien ajan, joten yhdessä autamme niitä elämään vielä useita vuosia lisää.

Costa Ricassa Osan niemimaan alueella merikilpikonnia tavataan ympäri vuoden. Merikilpikonnia auttavien vapaaehtoisten avulla jopa 9/10 merikilpikonnan munasta kuoriutuu ja selviytyy poikaseksi. Ilman vapaaehtoisia luku on 3/10. Kalastuksen ja saasteiden lisäksi merikilpikonnan munia uhkaavat nousu- ja laskuvesi sekä munia syövät eläimet, kuten linnut ja ravut. Ihmisten suora vaikutus vähentää kilpikonnien selviytymistä vieläkin enemmän, sillä joissakin paikoissa merikilpikonnia pyydystetään yhä syötäväksi sekä niiden kilven ja nahan vuoksi asuihin ja koristeiksi.

Maailmanlaajuisesti vain alle yksi tuhannesta poikasesta selviää aikuiseksi, joten lajin säilymisen kannalta varsinkin pesien turvaaminen on tärkeää. Tämän vuoksi vapaaehtoistyöntekijät esimerkiksi valvovat rantoja ja siirtävät munia keinohautomoon suojaan.

Vapaaehtoiset suojelutyössä

Erityisesti niissä maissa, joissa kilpikonnien munia ryövätään paljon pesistä, on rannan monitorointi tärkeää lajin säilymisen kannalta. Suojelun päätavoitteena on pitää munat turvassa. Monesti pelätään, että nousuvesi hukuttaa munat tai ne tulee syödyksi, jonka takia munat monesti siirretään turvallisempaan paikkaan tai keinohautomoon.

Jos pesä voidaan jättää paikoilleen, niin yleensä otetaan mitat pesän sijainnista, jotta sitä voidaan seurata. Poikasten kuoriutumisen jälkeen pesä tarkistetaan vielä kertaalleen ja kirjataan ylös, kuinka moni poikanen selviytyi.

Lue lisää kilpikonnien suojelusta.

Katso video siitä, >> miksi kilpikonnien auttaminen on tärkeää.

Merikilpikonnan poikanen hiekalla.