Merikilpikonnien pelastuskeskus kutsuu kauniille Linosan saarelle

 
 Ranta ja sammunut tulivuori ottavat tulijan vastaan

Ranta ja sammunut tulivuori ottavat tulijan vastaan

Linosan merikilpikonnaprojektin perustajajäsen Stefano Nannarelli vetää edelleen pelastuskeskusta Linosan saarella kesäisin yhdessä muiden Italialaisten työntekijöiden kanssa. Projekti on perustettu jo vuonna 1994 ja vuonna 1995 he avasivat pelastuskeskuksen loukkaantuneille valekarettikilpikonnilla (Caretta caretta). Mukana on aina myös eläinlääkäri, jotta merikilpikonnat saavat oikeanlaista hoitoa keskuksessa.  

Vuosien aikana projekti on auttanut satoja merikilpikonnia toipumaan ja saattanut tuhansia konnan poikasia turvallisesti matkalleen. Vuodesta 2010 myös suomalaiset vapaaehtoiset ovat osallistuneet tähän hyvään työhön Välimeren konnien hyväksi.

Osallistuin projektiin vapaaehtoisena ensimmäisen kerran syyskuussa 2009, sillä Thaimaan projektista tuttu Alessandra on yksi projektin työntekijöistä. Ihastuin heti Linosan saareen ja tietysti opin projektissa myös paljon uutta, koska olin ensi kertaa pelastuskeskuksessa, jossa konnia hoidettiin eläinlääkärin johdolla.

 

 

 Alessandra opastaa suomalaisia vapaaehtoisia Hannaa ja Annea poikasten ruokinnassa

Alessandra opastaa suomalaisia vapaaehtoisia Hannaa ja Annea poikasten ruokinnassa

Syyskuussa suurin osa pelastetuista valekarettikilpikonnista oli jo toipunut tyypillisestä ongelmastaongelmasta eli muovin syömisestä ja pääsin vapauttamaan nuoren Magica nimisen konnan takaisin mereen. Konnien mereen palauttaminen on projektin ehdoton kohokohta. Siihenhän koko homma perustuu, että saadaan konna terveeksi ja takaisin mereen.

Projekti ei ole pelkästään kokemus merikilpikonnien suojelusta vaan myös hyvin aidosta Italialaisesta elämänmenosta ja kulttuurista. Minua ennen ei projektissa ollut vielä ollut muita ulkomaalaisia, sillä projekti toimi silloin ison Italialaisen nuoriso-organisaation kanssa yhteistyössä ja kaikki muut vapaaehtoiset olivat Italialaisia. En osannut juurikaan italiaa ja monet paikalliset ovat ujoja puhumaan englantia, vaikka sitä opiskelevat koulussa. Kielimuuri ei juurikaan haitannut ja monet uskaltautuivat kahden kesken sanoa ainakin muutaman sanan, kun muut eivät olleet kuulemassa.

 

 Valekarettikilpikonna on toipunut ja pääsee  takaisin mereen

Valekarettikilpikonna on toipunut ja pääsee
takaisin mereen

 

Totuin hyvin äkkiä paikalliseen rytmiin. Tosin en ollut ensimmäistä kertaa Italiassa ja olin jo tietoinen, että vain aamulla juodaan maitokahvia croissantin tai keksien kera, lounaaksi syödään jotain kevyttä kuten voileipä, töiden päätteeksi käydään aperitivolla paikallisessa baarissa ja tavataan lähes kaikki sen baarin kanta-asiakkaat. Illallinen syödään melko myöhään ehkä vasta kahdeksan-yhdeksän aikaan ja sitten syödäänkin kunnolla alkuruokaa, ensimmäinen lautanen pastaa, toinen lautanen lihaa tai kalaa, sitten salaattia ja jälkiruokaa sekä kofeiiniton kahvi. Tämä kaikki tietysti viinin kera. Tämän jälkeen voi vielä mennä paikalliseen baariin lasilliselle ja tapaamaan kaikki tutut.

 

 

 Delfiinien seurantaa Linosan ympäristössä

Delfiinien seurantaa Linosan ympäristössä

Linosan saarella on reilut 400 asukasta ja sen ympäri pyöräilee parissa tunnissa. Heti kun saapuu saarelle lautalla näkee upean näyn; sammuneen tulivuoren, mustahiekkaisen pienen rannan ja poukaman läpikuultavan kirkkaan veden. Mereen on mukava pulahtaa lounastauolla tai työpäivän päätteeksi. Mukaan kannattaa ottaa myös maski ja snorkkeli, jotta voi ihailla konnien vauhdikasta menoa kun ne vapautetaan takaisin mereen.

 

Pelastuskeskuksen lisäksi projektissa seurataan myös kilpikonnien pesintää pienellä rannalla. Alessandra kertoo, että kesällä 2016 rannalla oli 5 pesää. Ihan joka kesä niitä ei välttämättä ole ja jos on projektissa lyhyen aikaa, ei ehkä ehdi nähdä konnaa pesimässä tai poikasten kuoriutumista. Vuonna 2012 Stefano aloitti myös delfiinien ja merikilpikonnien seurannan meressä. Tämä aktiviteetti on hyvin riippuvainen sääolosuhteista, sillä pienellä kumiveneellä ei pysty isommassa aallokossa lähtemään merelle. Ja tietysti konnien pelastushommat ovat ensisijalla.

 

Päivät projektissa alkavat keskuksen siivouksella, sitten ruokitaan ja lääkitään konnia ja otetaan vastaan turisteja. Konnien altaita pestään säännöllisesti ja voit päästä avustamaan eläinlääkäriä konnien hoidossa. Projekti on aina pitänyt huolta myös kissoista, joita löytyy joka kesä hylättynä tai sairaana. Yleensä kerran viikossa osuu kohdalle myös majoituksen siivous, ostoksilla käynti ja ruoanlaitto. Muut aktiviteetit vaihtelevat, eikä niitä voi oikein etukäteen suunnitella. 

 

 

 Konnanpoikaset mitataan ennen kuin ne jatkavat  matkaansa hietikolta mereen

Konnanpoikaset mitataan ennen kuin ne jatkavat
matkaansa hietikolta mereen

Kuten moneen projektipaikkaan, myös Linosan saarelle on hiukan monimutkaista matkustaa, joten matkaan kannattaa varata riittävästi aikaa. Itse kuljin aina Roomasta yöjunalla makuuvaunussa Palermon suuntaan. Jäin noin kello 9 pois junasta asemalla, josta pääsin Agrigenton junaan. Liput pystyy ostamaan netissä ja näet myös millä asemalla pitää jäädä pois. Agrigentoon saavuin juuri sopivasti että ehtii bussilla Porto Empedocleen, josta lautat lähtevät Linosalle. Kolmen tunnin päivälautta lähtee kello 15 ja kahdeksan tunnin yölautta kello 23.

 

Vaihtoehtona on myös lentää Sisiliaan ja sieltä junalla/bussilla Agrigentoon/Porto Empedocleen tai lentää Lampedusalle ja ottaa sieltä lautta Linosalle. Suosittelen varaamaan etukäteen lautan varsinkin elokuussa. Matkajärjestelyistä kannattaa jutella etukäteen.

 

Hankalalta kuulostava matka on sen arvoinen. Vuosien saatossa on moni suomalainen vapaaehtoinen lähtenyt projektista kyyneleet silmissä ja vannonut palaavansa.

 

 

Kirjoittaja on Ekomatkaajien perustaja Marjut Valtanen