Ei tarvitse olla luonnonsuojelija viihtyäkseen Kreikan kohteessamme

 
 
 
 
Tällaisia merkkejä etsimme suunnistaemme metsässä

Tällaisia merkkejä etsimme suunnistaemme metsässä

Uskomattoman monipuolinen luonnonsuojelumatka – ja täydellinen kunnonkohotusmatka!

Kreikan kohteesta kertoessani en voi tarpeeksi hehkuttaa tätä uniikkia saarta, jolla lomaillessa mieli lepää ja kunto kohoaa. On uskomattoman hieno fiilis herätä aamulla siihen tunteeseen, että tänäänkin saa tehdä hyvää työtä tärkeän asian hyväksi. Ei kuitenkaan tarvitse olla luonnonsuojelija entuudestaan viihtyäkseen saarella. Kohteeseen päästyään huomaa heti, miksi tätä paikkaa tulee suojella. Tällöin Maija Möttösestäkin tulee luonnonsuojelija. Täällä syy ja seuraus ovat nähtävissä heti ja ne ovat jokapäiväistä elämää. Esimerkiksi ostamasi muovipullo päätyy kaatopaikalle ja sen ohi kuljet useasti matkasi aikana. Tällä tavalla luontoa alkaa arvostamaan ja sitä alkaa kunnioittamaan.

Heräsin aamulla, kun kukko kiekui. Kello oli puoli seitsemän. Keitin kahvin, söin aamupalan ja pakkasin reppuni kohti päivän seikkailua. Isoon reppuun tuli pakata vähintään 3 litraa vettä, snorkkelit ja evästä. Vaatteiden alla oli valmiina uikkarit, päässä hattu ja jalassa lenkkarit. Olimme lähdössä meriheinäprojektiin. Puolitoista tuntia myöhemmin olimme saapuneet perille. Matka oli 6,5 kilometriä.

Jätimme reput kirkon pihalle ja lähdimme suuntaamaan kohti hiekkarantaa pienin kantamuksin. Hiekkarannalle ei johtanut polkua eikä mitään valmista reittiä, vaan suuntasimme sinne mistä näytti pääsevän eteenpäin. Välillä eteen tuli piikkipensaita ja valtavia hämähäkinseittejä ja toisella suunnalla edessä oli tiheä läpipääsemätön metsä. Toisilla tytöillä oli jalat naarmuilla, mutta itse olin pukenut aamulla päälle pitkäpunttiset housut enkä pahemmin välittänyt hankalakulkuisesta maastosta. Pääsimme vihdoin rannalle, jolla oli valtavan paljon kimalaisia. Muutama turisti oli saapunut rannalle purjeveneillä ja he ihmettelivät, olemmeko tosiaan kävellyt tänne näin pitkän matkan. Tehtävänämme oli merkitä uusi meriheinäalue kartalle ja ottaa siitä koordinaatit. Tällainen työ 35 asteen helteessä on mainio, koska samalla pääsee työaikana uimaan ja snorklaamaan. Uimakengät olisi ollut hyvä lisä, mutta niitä en ollut pakannut mukaan. Rannalla on merisiilejä ja isoja, liukkaita kiviä. Kävimme ensin katsomassa missä olisi tarpeeksi paljon meriheinää merkitsemistä varten. Sen jälkeen alueesta otettiin koordinaatit ja alue mitattiin mittanauhalla rannasta. Tehtävät oli suoritettu yhteentoista mennessä, mutta takaisin talolle palaaminen tähän aikaan oli sula mahdottomuus, joten jäimme kirkon varjoon viettämään aikaa kuumimman päivän ajaksi. Iltapäivällä kävimme merkitsemässä toisen meriheinäalueen, jonka jälkeen lähdimme takaisin kohti taloa. Paluumatka kesti melkein kaksi tuntia.

Lintuprojekti oli todella paljon helpompi. Lähdimme matkaan klo 6:15. Työtä tehdään yleensä yksin, mutta tällä kerralla lähdimme matkaan kaksin. Suunnistimme koordinaattien perusteella metsässä etsien kolmea eri rastia. Metsässä ei kulkenut polkuja eikä muita reittejä ja suuntasimme kulkumme monesti pensaiden läpi suorinta tietä eteenpäin. Löytäessämme perille äänitimme puolen tunnin ajan linnunlaulua. Tämä toistettiin jokaisella rastilla. Reitti oli nopeasti käyty läpi ja kaikki työ oli tehtynä jo 9:30 mennessä.

Ehkä vaikein ja haastavin, mutta myös tärkein, on munkkihyljeprojekti. Heräsin jo puoli kuuden aikaan, söin äkkiä aamupalan ja pakkasin tavarat isoon reppuuni. Olimme poikkeuksellisesti saaneet luvan lähteä töihin, vaikka normaalisti tässä helteessä ei tehdä töitä. Tämän takia aamulähtöä aikaistettiin ja takaisin päätettiin lähteä heti, kun työt on tehty eikä vasta iltapäivällä. Pääsimme perille 6:50, jonka jälkeen helpoin osuus oli takana. Tämän jälkeen alkoi vaativa osuus, josta olimme tietoisia Google Earth kuvien tietojen perusteella. Alas ei johtanut polkua tai muuta reittiä, vaan yritimme parhaamme mukaan kävellä alas helppokulkuista maastoa pitkin. Lopussa vastassa oli kallio, jota pitkin tuli kiivetä alas. Pääsimme alas tuntia myöhemmin. Alhaalla meitä odotti hiekkaranta, jonne meidän oli tarkoitus mennä. Sinne oli aiemmin asennettu riistakameroita, jotka tuli nyt ottaa mukaan ja vaihtaa tilalle uudet kamerat. Jätetään tässä kertomatta tarkemmat yksityiskohdat työstä. Työ oli tehty tuntia myöhemmin. Kiipesimme takaisin ylös ensin kalliota pitkin ja sitten metsässä. Tuntia myöhemmin, eksyttyämme jo muutaman kerran matkan varrella, klo 10 olimme takaisin ylhäällä.  Kaikki kolme vesilitraa tulivat tarpeeseen. Onneksi oli tuulinen päivä ja rannalla oli varjoista.

Tätä kohdetta voi lämpimästi suositella kaikille matkustamisesta kiinnostuneille, jotka haluavat oppia lisää Kreikasta, Kreikan saarista, luonnonsuojelusta, itsestään ja niille, jotka haluavat tehdä hyvää työtä alueen suojelemiseksi. Tässä työssä kunto kohoaa huomaamatta ja kilot karisevat. Täydellinen loma!

Kohteen tiedot päivittyvät nettisivuillemme heinäkuun aikana. Siihen asti voit kysellä meiltä tietoja kohteesta. Soita 0404142930 tai lähetä sähköpostia info@ekomatkaajat.fi. Kohteeseen mahtuu mukaan taas syksyllä!

Sarah ja Morgane ovat ottamassa koordinaatteja meriheinäprojektissa

Sarah ja Morgane ovat ottamassa koordinaatteja meriheinäprojektissa