Ekomatkaajat vie vapaaehtoiset kilpikonnamatkoille Costa Ricaan

 
 
 
 
 Vastasyntynyt merikilpikonna

Vastasyntynyt merikilpikonna

Työvuorot projektissa

Aamulla herätään noin neljän tunnin mittaiselle työvuorolle jo ennen aamupalaa ja suunnataan kohti rantaa. Täällä aamumonitorointi ei tarkoita rentoa työvuoroa hiekkarannalla paljain varpain shortseissa vaan työtä tehdään usein pitkissä housuissa ja kumisaappaat jalassa. Syy tähän on selkeä: sademetsässä tämä varustus on paras. Rannalla voi toki vaihtaa varustusta kevyemmäksi jos siltä tuntuu. Itse lainasin projektiorganisaatiolta kumpparit, jotta niitä ei tarvinnut raahata mukaan Suomesta saakka.

Päivittäin kävellään mutaisilla poluilla ja ylitetään joki, jossa vettä on polveen saakka, joskus jopa enemmän. Kuivalla kaudella polut eivät ole mutaisia, mutta kumisaappaat on tärkeä osa vaatetusta käärmeiden varalta. Tähän kohteeseen lähtevän tuleekin tiedostaa, että alue on syrjässä. Rannoilla ei näy turisteja eikä täällä törmää paikalliseen väestöön.

Hiekkarannalle saavutaan 1,5 kilometrin kävelyn jälkeen. Läheisellä rannalla on pituutta 2 km suuntaansa ja täällä tehdään suurin osa työstä. Täällä myös sijaitsee hautomo, jossa seurataan munien kehittymistä valvotuissa olosuhteissa.

7 km kävely ei tunnu lainkaan pitkältä, ennenkuin huomioi upottavan rantahiekan ja trooppisen ilmaston. Osalle työvuoro voi sen takia tuntua sen takia normaalia rankemmalta. Normaalipäivän aikana kertyy 20.900 askelta ja 12,6 km.

Kävelymatka jakautuu neljän tunnin ajalle. Työvuoron aikana pysähdytään moneen kertaan etsimään kilpikonnan pesiä ja kaivamaan munia ylös. Lepohetkiä on siis paljon. Aamupala on tarjolla vasta työvuoron jälkeen. Kannattaakin pitää pientä purtavaa repussa, jos kokee tarvitsevansa jotain suolaista ennen työvuoron alkua.

Työvuoroja on päivittäin kaksi, joten aamuvuoron lisäksi voi olla esimerkiksi klo 20 alkava iltavuoro. Työvuoron aikana aika kuluu kuin siivillä, eikä huomaa lainkaan, että vuoro on jo päättymässä. Joka päivä oppii uutta ja pääsee tekemään erilaisia työtehtäviä. Mitä pidemmän aikaa projektissa viettää, sitä enemmän pääsee tekemään asioita omatoimisesti.

Kerran viikossa käydään toisella rannalla, jonka pituus on suuntaansa 4,5 km. Kokonaisuudessaan kävelyä tämän monitoroinnin aikana tulee n. 16 km. Tämän aamupäivän aikana askeleita kertyi 25.900 ja aikaa tämä työvuoro vei 5 h 45 min. Tälle työvuorolle saakin poikkeuksellisesti mukaan eväsleivän.

Työ on todella palkitsevaa ja viimeistään matkan aikana ymmärtää, miksi tämä työ on arvokasta.

 Jäljet hiekassa - upea tunne siitä, että kilpikonna on selvinnyt kaikista haasteista ja tullut munimaan rannalle.

Jäljet hiekassa - upea tunne siitä, että kilpikonna on selvinnyt kaikista haasteista ja tullut munimaan rannalle.

Vapaaehtoistyö: todella paljon merikilpikonnia.

Päivät kuluivat nopeasti. Eniten nautin aamuvuoroista. Lähdimme kävelemään kohti rantaa pimeässä ja rannalla sammutimme otsalamppujen valot kokonaan. Hyvin pian huomasi näkevänsä eteensä ilman valoa ja havaitsimme useita merikilpikonnanaaraan jälkiä. Se oli aina ilon hetki! Vieläkin suurempi onnen tunne oli löytää satoja munia kolosta.

Tärkeä osa työtä tällä rannalla on kaivaa munat ylös ja siirtää ne hautomoon. Kaivettuamme munat ja laskettuamme montako niitä on, mitataan vielä kuopan koko ja etäisyys kuopasta sademetsään. Jokaisen kuopan kohdalla aikaa kuluu paljon ja mitä enemmän kuoppia on, sitä pidempi on työvuoro.

Täällä ei katsota kelloa, vaan työt tehdään loppuun saakka.

Monesti kun munat oli siirretty hautomoon, lähdimme hakemaan seuraavia munia. Kaikki kokivat työn tärkeäksi eikä kukaan halunnutkaan lähteä kämpille kesken kaiken.

Kun kaikki munat oli siirretty hautomoon, tarkistettiin onko olemassa oleviin pesiin keinohautomossa syntynyt poikasia.

Ensimmäiset kerrat, kun avaa hautomon pesän suojan ja näkee poikasia kuoriutuneen, tuntuu se siltä kuin olisi avannut joululahjapaketin.

Osa poikasista mitattiin ja punnittiin, jonka jälkeen ne vapautettiin mereen. Oli upeaa katsoa pienten poikasten matkaa kohti merta. Matka näytti lyhyeltä, mutta poikasille se oli pitkä ja osa uupui matkalla. Pisimmillään matkanteko kesti 12 minuuttia. Samalla kun seurasimme poikasia meidän piti olla tarkkaavaisia ja vahtia, ettei korppikotka hyökkää poikasten kimppuun.

Kun näkee poikasten menevän mereen, tuntuu upeimmalta hetkeltä ikinä. Kunnes näkee juuri munineen konnan palaavan takaisin mereen..!

Matka oli todella opettavainen ja jäin kaipaamaan kaikkea sitä, mitä sain tehdä ja kokea matkani ajan. Olisin ilman muuta halunnut jäädä kohteeseen pidemmäksi ajaksi. Kaikki meni erinomaisesti, enkä olisi muuttanut yhtään mitään. Sen takia voin lämpimästi suositella kohdetta kaikille ahkerille luonnonsuojelijoille. Tätä kohdetta, henkilökuntaa ja kilppareita tulee ikävä.

Lue lisää kohteestamme ja kysy ihmeessä lisätietoja!