Näin olen itse kasvanut ekomatkaajana

 
 
 
 
Etelä-Afrikassa vapaaehtoisena vuonna 2017 @ekomatkaajat

Etelä-Afrikassa vapaaehtoisena vuonna 2017 @ekomatkaajat

Näin olen itse kasvanut ekomatkaajana

Oma kasvuni ekomatkaajana on ollut huimaa. Olen päässyt matkaamaan uskomattomiin paikkoihin, joista suurimpaan osaan en olisi missään tapauksessa päässyt ilman Ekomatkaajia. Olen kehittynyt ihmisenä ja vastuullisena matkustajana. Olen kehittynyt ekomatkaajaksi, joka kaipaa luontoon ja eläinten lähelle yhä enemmän. Työni takia matkustan paljon, mutta pyrin tekemään vastuullisia matkustusvalintoja.

Olen käynyt jokaisessa kohteessa itse ja Phra Thongia ottamatta olen etsinyt nämä kohteet ja luonut niihin kontaktit itse. Tämä työvaihe vie eniten aikaa. Se on myös tärkein osa työtäni. Olen kehittänyt Ekomatkaajien toimintaa nyt kaksi vuotta. Vuosi sitten lopetin palkkatyöt ja ryhdyin kehittämään Ekomatkaajien toimintaa täysipäiväisesti. En saa tästä palkkaa, mutta kuluja sen sijaan on paljon. Toivon sinun lukijana valitsevan Ekomatkaajien matkan isojen ketjujen tai nettimyyjien sijaan. Kohteisiimme pääsee vain Ekomatkaajien kautta. Kohteissa tehdään työtä eläinten ehdoilla eikä kohteissa syötetä eläimiä tuttipullosta eikä norsuilla ratsasteta.

Vapaaehtoistyötä ulkomailla

Ensimmäinen ekomatkani vuonna 2007 suuntautui Etelä-Afrikkaan, Marakelen kansallispuistoon. Olin haaveillut jo pitkään matkasta sarvikuonojen jalanjäljille. Päätin toteuttaa yhden unelman ja samalla tutustua kohteeseen, josta voisi tulla yksi Ekomatkaajien kaukokohteista. Matkan aikana opin suunnattoman paljon uhanalaisten eläinten suojelusta ja luonnonsuojelusta. Matkalla keskustelimme pitkään ja hartaasti eri lajeista ja niiden synkeistä tulevaisuudennäkymistä. Keskusteluja käytiin lounaalla, iltaisin ja jeepin katolla taivasalla. Tähtitaivaan alla pohdittiin, miten sarvikuonojen on ennustettu kuolevan sukupuuttoon jo viiden vuoden kuluttua ja kuinka paljon eläintensuojelu oikeasti maksaa. Kävimme keskusteluja siitä, kuinka paljon olisi tehtävissä jos olisi enemmän rahaa. Vapaaehtoisten maksamalla rahasummalla ei vielä hankita isoja ja kalliita laitteita, joille olisi kova tarve. Opin paljon kestävästä kehityksestä, vastuullisesta matkailusta ja siitä, mitä voin yksilönä tehdä näiden asioiden eteen. Tunsin olevani oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Tunsin tekeväni hyvää työtä. Matkalla koin seuran olevan hyvin homogeenistä, koska kaikki mm. kieltäytyivät ravintolassa pilleistä. Kaikki tekivät työtä saman päämäärän eteen ja kaikki olivat tulleet kohteeseen uhanalaisten eläinten takia. Tunsin kuuluvani kaltaisteni joukkoon. Nautin upeista vaihtelevista maisemista ja pitkät työpäivät tuntuivat minusta aina liian lyhyiltä, koska halusin nähdä ja kokea koko ajan lisää. Matkani aikana otimme kiinni impaloita, koska niitä oli liikaa tässä kansallispuistossa. Siirsimme parikymmentä impalaa jeeppeihin, josta ne siirrettiin edelleen rekalla kuljetettavaksi. Jeeppimme lavalle kuoli impala, joka oli valitettavasti saanut aivotärähdyksen törmätessään puuhun. Koin jo tällöin ensimmäisen kerran hetken, että en halua syödä lihaa.

Jo muutamaa kuukautta myöhemmin lähdin Italiaan Linosan kohteeseen, joka oli ollut Ekomatkaajien valikoimissa jo aiemmin. Kohde oli upea enkä olisi missään tapauksessa halunnut lähteä saarelta pois. Unelmoin sen sijaan siitä, voisinko joskus viettää saarella pidempiäkin aikoja. Tämä unelma jäi toteutumatta, sillä projektiorganisaatio joutui lopettamaan työnsä saarella vuotta myöhemmin. Linosan pieni idyllinen saari oli monelle täysin tuntematon, mutta moni tunsi surullisenkuuluisan naapurisaaren, Lampedusan. Saaret eivät kuitenkaan mitenkään muistuttaneet toisiaan. Merikilpikonnien suojelukeskuksessa työntekijät tekivät todella hyvää työtä merestä pelastettujen kilpikonnien eteen ja sai vapaaehtoiset viihtymään projektissa loistavasti. Täällä otettuja kuvia olen yhä esitellyt päiväkotilapsille, jotka ovat olleet hyvin kiinnostuneita siitä mitä kilpikonnien mahasta voi löytyä! Täällä vapaaehtoiset pääsivät syöttämään suojelukeskuksessa hoidossa olleita kilpikonnia. Oli upeaa nähdä, kuinka kilpikonnat hoidetaan kuntoon, jonka jälkeen ne vapautetaan mereen. Yhteishenki saarella asuvien keskuudessa oli jotain ainutlaatuista. Italialainen kasvisruoka oli erittäin maistuvaa ja haaveilin, että osaisin kokata tällaista ruokaa itse. Yksi mieleen painuneista kokemuksista on ollut yöpyä rannalla odottaen, jos naaraskilpikonna saapuisi munimaan rannalle. Ymmärsin täysin, miksi ekomatkaajat ovat jo aiempina vuosina viihtyneet kohteessa.

Vielä samana vuonna lähdin tutustumaan Teneriffan valas- ja delfiiniprojektiin. Kohde on täysin erilainen kuin muut Ekomatkaajien kohteet, sillä täällä ollaan turistien keskuudessa. Majoitustilat ovat valtavat ja useasti projektissa on mukana isojakin ryhmiä. Koin kuitenkin, että moni voisi olla halukas lähtemään mukaan, koska täällä loman ja vapaaehtoistyön yhdistäminen on todella helppoa. Projektissa pääsee mukaan pitkäkestoiseen tutkimustyöhön, jossa tuloksia ei ole nähtävissä heti. Sen sijaan vapaaehtoinen pääsee kokemaan upeita hetkiä katamaraanilla katsellen valaita ja delfiinejä. Työtä tehdään vain niillä katamaraaneilla, jotka toimivat vastuullisesti eläinten ehdoilla. Projekti on kehittynyt vuosien varrella paljon. Vapaaehtoiset ulkoiluttavat resque koiria ja siivoavat muoviroskaa rannoilta. Täällä pääsee tekemään monipuolisia työtehtäviä hyvien asioiden eteen. Täällä opitaan elämään eläinten ja luonnon ehdoilla ja vapaaehtoiset palaavat varmasti kotiin uusien oppien kanssa. Uutena projektina on alkannut nyt myös työ RIB-kumiveneillä. Nämä kaksi erilaista vapaaehtoistyöviikkoa voi hyvin yhdistää, joten nykyään on mahdollisuus kokea kahdessa viikossa hyvin erilaisia ja monipuolisia kokemuksia merellä. Tämä projekti opetti itselleni kärsivällisyyttä. Työ nuorten kanssa ei ollut ihan helppoa, kun on tottunut tekemään työtä tauotta ja yhtäkkiä nuoret opastavat sinua odottamaan ja istumaan paikallaan.

Vuonna 2008 tutustuin kolmeen projektiin Costa Ricassa. Vietin ensin aikaa laiskiaisten ja muiden villieläinten, kuten kinkajujen ja hämähäkkiapinoiden suojelukeskuksessa. Ensimmäisten viikkojen aikana vapaaehtoiset ovat rutiinitehtävissä, joten en päässyt töihin pieneläinklinikalle. Kurkin ikkunasta, kun osa pitkäaikaisista vapaaehtoisista ja keskuksen työntekijöistä syötti suloisia pieniä eläimiä. Olin tyytyväinen, että kaikkia ei päästetty mukaan. Työ keskuksella oli opettavaista ja erilaista kuin muualla, missä olen ollut. Valtaosa työtunneista sisälsi siivousta, eläinten ruokkimista (ruoat jätetään häkkiin) sekä virikkeiden valmistamista eläimille. Täällä opin valmistamaan ruokaa eläimille, joilla on tarkka ruokavalio. Vapaa-aikaa oli todella vähän eikä vapaa-aikana voinut lähteä minnekään, koska kohde sijaitsee syrjässä. Tutustuin myös lyhyesti merikilpikonnaprojektiin ja krokotiiliprojektiin ja vierailun aikana näin myös projektin ylläpitämän perhospuiston. Kävelimme kumpparit jalassa pitkin metsiä ja hiekkarantoja ja opin, ettei vapaaehtoisena pärjää jos miettii omaa mukavuusaluettaan. Täällä työtä tehdään eläinten ehdoilla. Täällä opin, että pimeässä märät vaatteet päällä käveleminen on arkipäivää.

Tämän jälkeen jatkoin matkaa toiseen merikilpikonnaprojektiin. Sinne saapuminen oli suuri seikkailu. Vapaaehtoiset otettiin sydämellisesti vastaan ja heistä pidettiin hyvää huolta. Kokit kokkasivat herkullisia ja monipuolisia ruokia ja vapaaehtoiset saivat keskittyä työntekoon. Täällä opin konkreettisesti kuinka tärkeää on, että vapaaehtoiset ovat auttamassa. Vapaaehtoisten ansiosta jopa 9/10 merikilpikonnan munasta kuoriutuu poikanen ja poikanen selviytyy mereen, kun ilman apua vain 3/10 munasta edes kuoriutuu poikanen, eikä tiedetä kuinka moni poikasista selviytyy mereen.

Vapaaehtoistyötä vuonna 2019

Tänä keväänä lähdin tutustumaan kahteen Thaimaan projektiin. Phra Thongin saari ja siellä oleva merikilpikonnaprojekti on ollut Ekomatkaajien perustamisesta saakka valikoimassamme ja olin jo kahden vuoden ajan haaveillut pääseväni mukaan projektiin. Aamukävelyt autioilla hiekkarannoilla olivat antoisia, joskin rankkoja. Käveleminen upottavalla hiekkarannalla ei ollut niin helppoa, kuin voisi kuvitella. Nautin suunnattomasti merikilpikonnien tarkkailemisesta kukkulan päältä. Oli aikaa itselle, aikaa miettiä, eikä kiire minnekään. Ne hetket kun kilpikonna kävi näyttäytymässä meille ja hiekkarannalla nähdyt kilpikonnan jäljet ovat jääneet hyvin mieleen.

Kävin myös tutustumassa Phuketissa uuteen projektiin, joka on norsujen vanhainkoti. Täällä työ sisältää mm. ruoan valmistamista norsuille sekä alueen siivousta. Työ saattaa olla ajoittain rankkaa, sillä työtä tehdään säällä kuin säällä. Työ kuitenkin palkitsee tekijänsä – pääset auttamaan sairaita ja kaltoinkohdeltuja norsuja, jotka saavat viettää eläkepäivänsä kohteessa. Täällä 98 hoitajaa pitää huolta 11 norsusta!

Palasin heinäkuussa Kreikasta luonnonsuojeluprojektista. Tämä on Ekomatkaajien uutuuskohde. Kohteessa keskitytään vahvasti saaren suojelemiseen ja uhanalaisten munkkihylkeiden suojeluun. Opin paljon uutta itsestäni. Täällä pääset työpäivien aikana mm. vaeltamaan luonnossa, uimaan, snorklaamaan, kuuntelemaan linnun laulua ja suunnistamaan. Kuulostaa täydelliseltä lomalta, eikö?

Syksyllä yritän päästä vielä vapaaehtoistyöhön Euroopassa.

Mitä vapaaehtoistyö on minulle opettanut?

Vapaaehtoistyö on itselleni sopiva matkailumuoto, sillä voin matkan aikana antaa aikaani ja osaamistani hyvään tarkoitukseen. Lisäksi opin koko ajan lisää eläimistä, luonnosta ja itsestäni. Olen tutustunut ihaniin samanhenkisiin ihmisiin ja saanut paljon uusia ystäviä. Olen oppinut matkaamaan kevyin kantamuksin. Olen oppinut, että jokaisesta hetkestä pitää nauttia. Olen oppinut pärjäämään vähemmällä. Olen oppinut, ettei yksi ihminen suinkaan voi auttaa niin paljon kuin haluaisi. Ei kuitenkaan kannata vaipua epätoivoon vaan tehdä niin paljon kuin voi. Haluan kokea lisää tällä tavalla matkustaen. Toivon, että muut eläintensuojelijat ja luonnonsuojelijat voisivat myös päästä kohteisiimme auttamaan.

Minne lähtisin uudelleen vapaaehtoistyöhön?

Kaikki kohteet ovat erilaisia. Voisin hyvin kuvitella matkustavani kaikkiin kohteisiin uudelleen. Teneriffalla olen käynyt useampaan kertaan, koska olen saanut yhdistettyä kohteessa perheen kanssa matkustamisen ja vapaaehtoistyön. Kysy minulta lisää niin mietitään yhdessä, mikä olisi juuri sinulle sopiva kohde!

Jos valitsisin yhden kohteen, niin lähtisin Costa Ricaan merikilpikonnaprojektiin. Mikään ei ole niin hellyyttävää, kuin työ pienten poikasten kanssa ja se hetki kun näkee aikuisen konnan palaavan takaisin mereen. 

Matkusta auttamaan uhanalaisia eläimiä - lähde vapaaehtoistyöhön!

Lue lisää kohteistamme www.ekomatkaajat.fi ja tule kuulemaan lisää vapaaehtoistyöstä Kreikassa matkailtaan ti 10.9. klo 18 toimistollemme Espoon Kauklahteen.

Kaunis kiitos saamastani julisteesta!

Kaunis kiitos saamastani julisteesta!