Vapaaehtoistyötä vanhemmille

 

”Eikös se vapaaehtoistyö ole nuorten juttu?” vastasi äitini kun kysyin häneltä minne hän mieluiten lähtisi vapaaehtoistyöhön. Äitini on 62- vuotias, fyysisesti todella hyväkuntoinen ja sydämeltään ikuinen seikkailija. Kysymys jonka äitini esitti lipsahtaa monien huulilta kun puhutaan vapaaehtoistyöstä. Vastaus kysymykseen on: Ei tietenkään, tai oikeastaan miksi olisi?

Monilla vanhemmila ihmisillä on käsitys että vapaaehtoistyö on pelkästään fyysisesti hyvin rasittavia raksahommia, missä rakennetaan kouluja ja kirkkoja. Tietysti niitä myös on, ja niitä tarvitaan. Selvensin asiaa äidilleni että varsinkin nykypäivänä vapaaehtoistyön kirjo on laaja, ja jokaiselle halukkaalle löytyy jotain mieluisaa tekemistä.

Jutellessani äitini kanssa, hän avasi ajatuksiaan minulle ja kertoi ajattelevansa että vapaaehtoistyö on kehittävää ja itsenäistävää, minkä takia se sopii nuorille. Olen kirjoittanut aikaisemmin tekstin aiheesta, joten en ala tässä uudestaan käymään läpi samoja juttuja, mutta pää pointti on se että äitini on tietysti oikeassa tämän suhteen, mutta hänen näkökulmansa kaipasi pientä laajennusta.

Olin pääsiäisen kotikaupungissani Kuopiossa, ja vietin paljon aikaa rakkaiden vanhempieni kanssa. Äiti ja isä ovat molemmat innokkaita matkailijoita, jotka rakastavat kulttuuria, seikkailuja, uusia ihmsiä ja luontoa. Kuulostaa minusta ainakin sellaisilta ihmisiltä jotka viihtyisivät vapaaehtoistyön parissa.

Äitini ja isäni sanoivat etteivät enää jaksaisi ”hötkyilyä” (tarkoittaa paikasta toiseen juoksemista kello kaulassa) tai kaupungilla tukkaputkella ravaamista, he haluavat mieluummin samoilla luonnossa ja ihmetellä sen upeutta. He tekevät sitä Kuopiossakin. Äitini on ahkera roskien kerääjä, hänellä on aina lenkillä pussi mukana johon kerää maasta löytämiään roskia, vieden ne sitten roskikseen. Kysyin äidiltäni miltä tuntuisi kerätä roskia Thaimaan rannoilta, äitini katsoi minua hetken epäuskoisena, ja kysyin että mitä tarkoitan. Aloin innostuneena selittää Phra Thongin kohteesta äidilleni, joka tuntui myös innostuvan ajatuksesta. Kerroin hänelle että meidän kohteet eivät ole mitään turistipaikkoja, vaan että ne ovat paikkoja joissa luonto ja ihminen kohtaavat aidosti. Olen varma että äitini innostui tästä, ja ihan syystäkin.

Isäni taas on oman elämänsä Indiana Jones, mitä jännittävämpää niin sen parempaa. Isäni rakastaa ulkotöitä, hän viihtyy pihalla paljon paremmin kuin sisällä. Heitin hänelle ajatuksen siitä millaistahan olisi tehdä ulkotöitä Afrikan villissä luonnossa, ja välillä tarkkailla savannin eläimiä jeepistä käsin. Isäni hymähti vastaukseksi, mutta luulen että ajatus jäi pyörimään hänen mieleen.

Vanhempieni lisäksi tunnen paljon aikuisia jotka varmasti nauttisivat vapaaehtoistyöstä. Monesti vanhempaa matkailijakansaa ei enää kiinnosta ostoskeskukset tai halvat ravintolahinnat (tässä on poikkeuksia kuten aina, mutta omien tutkimusteni mukaan tämä osuu monien 50+ matkailijoiden kohdalle).  

Vapaaehtoistyö ei todellakaan ole ainoastaan nuorten juttu. Tietysti, niissä vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia. Esimerkiksi Phra Thongissa kävellään hiekkarannoilla useita kilometrejä päivässä, joten ihan rapakuntoinen ei siellä selviä.

sveotis.jpg

Kuvassa olemme koko perheen voimin Sveitsissä. Vanhempani veivät siskoni ja minut sinne nähdäksemme miten upea luonto voi paikoittain olla. He ovat aina kannustaneet matkailuun, ja se on varmasti yksi syy miksi minäkin teen itselleni ammatin siitä. Toivottavasti he, ja muutkin matkailuun kannustavat vanhemmat kuuntelevat omia oppejaan, ja lähtevät kokeilemaan toisenlaista lomaa vapaaehtoistyön parissa.

Rakkaudella,
Maisa ☮