Norsun kärsä lähikuvana.

15

Feb
2021

Sukupuutto ja sen uhat – aika toimia on nyt: osa 2

Posted By : marmar/ 19

Ihmisten toiminta sukupuuttoaallon nopeuttamisessa

Sir David Attenboroughn juontama dokumentti Totuus sukupuutosta (Extinction: The Facts) antaa hyvän kuvan eri syistä yhä nopeutuvammalle sukupuuttoaallolle. Ihmisten käyttäytyminen on pitkään vaikuttanut luontoon ja sen monimuotoisuuteen haitallisella tavalla. Salametsästys on yksi iso tekijä villieläinten häviämiselle. Esimerkiksi Keski-Afrikassa eli ennen tuhansittain zairenleveähuulisarvikuonoja ja nyt niitä on jäljellä vain kaksi koko maailmassa. Isot villieläimet eivät kuitenkaan ole ainoastaan ollut ihmisten kohteena, vaan esimerkiksi niinkin arkipäiväinen asia, kuin kalastus voi olla ongelmallista. Liikakalastus vaikuttaa kalakantaan merkittävästi, sillä kun kalastetaan liikaa täysikasvuisia kaloja, mätimunia ja poikasia syntyy samalla vähemmän. Tällöin kalojen populaatio pienenee huomattavasti ja joiltakin alueilta on jo hävinnyt sen luontainen kalakanta kokonaan. Myös pienempiä kaloja saalistavat petokalat kärsivät ravinnon puutteesta ja ketjureaktio on jälleen nähtävissä.

Kiihtynyt väestönkasvu ja kasvava kulutus lisäävät tarvetta nopeammalle tuotannolle, mikä huonosti valvottuna saastuttaa ilmaa, maata ja vesistöjä. Erilaisilla saasteilla voi olla arvaamattomia ja pitkäaikaisia vaikutuksia eri lajeihin. Esimerkiksi 1900-luvun alussa käytössä olleet PCB-yhdisteet kiellettiin 80-luvulla kokonaan, sillä huomattiin, että niillä on hengenvaarallinen vaikutus erityisesti eläimiin. PCB-yhdisteiden päätyessä eläinten elimistöön ne rikastuvat ravintoketjussa. Vaikka pitoisuus pienempien lajien elimistöissä olisi hyvin alhainen, kun isommat lajit käyttävät näitä ravinnokseen pitoisuudet niiden elimistöissä kasvavat. Näin ollen vaikutuksia aletaan usein huomaamaan vasta ravintoketjun huipun petoeläimissä, jolloin voi olla jo liian myöhäistä.

Pandemiat: uusi normi tulevaisuudessa?

Erilaiset pandemiat ja virukset ovat myös yksi luonnon tuhoamisen seurauksista. Pandemioiden puhkeamistahti on nopeutunut ja jokaisen pandemian taustalta voidaan löytää kytkös ihmisten toimintaan. Biodiversiteettiä vähentänyt elinympäristöjen tuhoaminen vaikuttaa myös alueen lajien kantaan ja samalla mahdollistaa tautien leviämistä. Elinympäristöjen tuhoaminen kadottaa ensin petoeläinten ja kasvinsyöjien kannan. Mikäli alueelta katoavat petoeläimet, jotka pitävät pienempien lajien kantaa kurissa, niiden kanta lähtee kasvamaan eksponentiaalisesti. Esimerkiksi, jos eläinten kuten rottien ja hiirien kanta kasvaa liikaa ja niitä esiintyy yhä tiheämmin tietyllä alueella, ne todennäköisimmin toimivat taudin levittäjinä. Alueiden tuhoamisen lisäksi alueille tunkeutuminen on syynä tautien leviämiselle. Uusista taudeista 31 % on saanut lähtönsä maankäytön muutostyöstä, sillä etenkin monimuotoisissa metsissä on tuhansia meille vieraita viruksia, yhtenä esimerkkinä HIV-virus.

Tutkimuksissa on lisäksi selvinnyt, että stressaantuneet eläimet levittävät enemmän viruksia. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii turkistarhaus. Eläimet stressaantuvat helposti huonoissa oloissa, joka aiheutuu liian pienistä häkeistä, aliravitsemuksesta ja vapaudenriistosta. Ihmisten oleminen läheisessä kontaktissa stressaantuneiden eläinten kanssa kasvattaa puolestaan riskiä virusten leviämiseen kyseisten ihmisten kautta. Koronavirus on tästä varoittava esimerkki. Koronavirukset tyypillisesti viihtyvät monenlaisissa eläimissä ja ihmisillä havaittua virusta lähin vastaava on löytynyt lepakoista. Vuosittain on arvioitu tulevan viisi uutta ihmisiin tarttuvaa tautia.

Luonnon arvo on tunnistettava, tähän asti maailman talouskasvu on tapahtunut usein luonnon kustannuksella. Nyt pandemian aikana maailma on ollut pysähdyksissä ja on toivoa, että sen jälkeisenä aikana pystyttäisiin muuttamaan käytäntöjä, sillä maapallo ei kauaa kestä tällä tahdilla.

Neea