Norsun kärsä lähikuvana.

Sukupuutto ja sen uhat – aika toimia on nyt: osa 2

Posted By : marmar/ 109

Ihmisten toiminta sukupuuttoaallon nopeuttamisessa

Sir David Attenboroughn juontama dokumentti Totuus sukupuutosta (Extinction: The Facts) antaa hyvän kuvan eri syistä yhä nopeutuvammalle sukupuuttoaallolle. Ihmisten käyttäytyminen on pitkään vaikuttanut luontoon ja sen monimuotoisuuteen haitallisella tavalla. Salametsästys on yksi iso tekijä villieläinten häviämiselle. Esimerkiksi Keski-Afrikassa eli ennen tuhansittain zairenleveähuulisarvikuonoja ja nyt niitä on jäljellä vain kaksi koko maailmassa. Isot villieläimet eivät kuitenkaan ole ainoastaan ollut ihmisten kohteena, vaan esimerkiksi niinkin arkipäiväinen asia, kuin kalastus voi olla ongelmallista. Liikakalastus vaikuttaa kalakantaan merkittävästi, sillä kun kalastetaan liikaa täysikasvuisia kaloja, mätimunia ja poikasia syntyy samalla vähemmän. Tällöin kalojen populaatio pienenee huomattavasti ja joiltakin alueilta on jo hävinnyt sen luontainen kalakanta kokonaan. Myös pienempiä kaloja saalistavat petokalat kärsivät ravinnon puutteesta ja ketjureaktio on jälleen nähtävissä.

Kiihtynyt väestönkasvu ja kasvava kulutus lisäävät tarvetta nopeammalle tuotannolle, mikä huonosti valvottuna saastuttaa ilmaa, maata ja vesistöjä. Erilaisilla saasteilla voi olla arvaamattomia ja pitkäaikaisia vaikutuksia eri lajeihin. Esimerkiksi 1900-luvun alussa käytössä olleet PCB-yhdisteet kiellettiin 80-luvulla kokonaan, sillä huomattiin, että niillä on hengenvaarallinen vaikutus erityisesti eläimiin. PCB-yhdisteiden päätyessä eläinten elimistöön ne rikastuvat ravintoketjussa. Vaikka pitoisuus pienempien lajien elimistöissä olisi hyvin alhainen, kun isommat lajit käyttävät näitä ravinnokseen pitoisuudet niiden elimistöissä kasvavat. Näin ollen vaikutuksia aletaan usein huomaamaan vasta ravintoketjun huipun petoeläimissä, jolloin voi olla jo liian myöhäistä.

Pandemiat: uusi normi tulevaisuudessa?

Erilaiset pandemiat ja virukset ovat myös yksi luonnon tuhoamisen seurauksista. Pandemioiden puhkeamistahti on nopeutunut ja jokaisen pandemian taustalta voidaan löytää kytkös ihmisten toimintaan. Biodiversiteettiä vähentänyt elinympäristöjen tuhoaminen vaikuttaa myös alueen lajien kantaan ja samalla mahdollistaa tautien leviämistä. Elinympäristöjen tuhoaminen kadottaa ensin petoeläinten ja kasvinsyöjien kannan. Mikäli alueelta katoavat petoeläimet, jotka pitävät pienempien lajien kantaa kurissa, niiden kanta lähtee kasvamaan eksponentiaalisesti. Esimerkiksi, jos eläinten kuten rottien ja hiirien kanta kasvaa liikaa ja niitä esiintyy yhä tiheämmin tietyllä alueella, ne todennäköisimmin toimivat taudin levittäjinä. Alueiden tuhoamisen lisäksi alueille tunkeutuminen on syynä tautien leviämiselle. Uusista taudeista 31 % on saanut lähtönsä maankäytön muutostyöstä, sillä etenkin monimuotoisissa metsissä on tuhansia meille vieraita viruksia, yhtenä esimerkkinä HIV-virus.

Tutkimuksissa on lisäksi selvinnyt, että stressaantuneet eläimet levittävät enemmän viruksia. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii turkistarhaus. Eläimet stressaantuvat helposti huonoissa oloissa, joka aiheutuu liian pienistä häkeistä, aliravitsemuksesta ja vapaudenriistosta. Ihmisten oleminen läheisessä kontaktissa stressaantuneiden eläinten kanssa kasvattaa puolestaan riskiä virusten leviämiseen kyseisten ihmisten kautta. Koronavirus on tästä varoittava esimerkki. Koronavirukset tyypillisesti viihtyvät monenlaisissa eläimissä ja ihmisillä havaittua virusta lähin vastaava on löytynyt lepakoista. Vuosittain on arvioitu tulevan viisi uutta ihmisiin tarttuvaa tautia.

Luonnon arvo on tunnistettava, tähän asti maailman talouskasvu on tapahtunut usein luonnon kustannuksella. Nyt pandemian aikana maailma on ollut pysähdyksissä ja on toivoa, että sen jälkeisenä aikana pystyttäisiin muuttamaan käytäntöjä, sillä maapallo ei kauaa kestä tällä tahdilla.

Neea

Sukupuutto ja sen uhat – aika toimia on nyt: osa 1

Posted By : marmar/ 99

Biodiversiteetin säilyttäminen mahdollistaa elämän maapallolla

Vastuullisuus ja kestävä kehitys ovat jo kauan olleet huomioitavia aiheita liittyen maapallomme, sen luonnonvarojen sekä sen moninaisuuden säilyttämisessä. Maapallon kantokyky on jo pitkään ollut todellisella koetuksella, ja sen puolesta puhuu muun muassa tarve laskea vuotuinen ylikulutuspäivä. Päivä, jolloin uusiutuvat luonnonvarat on vuodelta käytetty loppuun. Suomalaisten mittapuulla tarvittaisiin lähes neljä maapalloa kattamaan kulutuksemme. Meillä sekä meidän tulevilla sukupolvillamme on vain yksi maapallo käytettävissämme, miksi emme siis kohtele sitä arvostavammin? Ilmastonmuutos, lajien sukupuutto, jäätiköiden sulaminen ja luonnonvarojen tuhlaus ovat vakavasti otettavia asioita, joihin olisi tullut kunnolla puuttua jo vuosia sitten, mutta vielä nyt tapojamme muuttamalla voimme pelastaa mitä on pelastettavissa.

Sir David Attenboroughn juontamassa dokumentissa Totuus sukupuutosta (Extinction: The Facts), perehdytään tarkemmin eri lajien entistä nopeampaan tuhoutumisvauhtiin ja sen taustalla vaikuttaviin tekijöihin. Maapallon monimuotoisuus, biodiversiteetti, on katoamassa nyt nopeammin kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa ja tämän seurauksena miljoona eläin- ja kasvilajia ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon. Vuonna 2019 YK teki selvityksen maailman luonnon tilasta, josta selvisi, että kaikissa eliöryhmissä ovat populaatioiden koot vähentymässä. 1970-luvulta lähtien maailman selkärankaisten määrä on vähentynyt 60 % ja isojen nisäkäslajien määrä 75 % niiden entisiltä elinalueilta. On myös huomattu, että lajikatoa tapahtuu samanaikaisesti ympäri maailmaa. Se ei siis ole aluekohtainen ongelma, vaan koskettaa tällä hetkellä koko maapalloa. Sukupuutto on luonnollinen ilmiö itsessään, mutta nyt meneillään oleva sukupuuttoaalto on satakertainen sen luonnolliseen vauhtiin verrattuna. Muutoksen on alettava nyt, sillä aikaa ei enää ole hukattavaksi.

Ekosysteemissä kaikki on vahvasti linkittynyt yhteen

Lajikadolla ei ole vaikutusta vain kyseisiin lajeihin, vaan koko maailman ekosysteemiin. Kaikki luonnossa on sidoksissa toisiinsa, joten kaikkia tarvitaan kokonaisuuden toimimiseksi. Osaltaan ihmisten nopeuttama ilmastonmuutos on iso uhka lajeille. Se vaikuttaa ravinnon saantiin, lisääntymiseen ja siirtymiseen alueilta toisille. Kun lajit eivät enää selviä nykyisillä asuinalueillaan muuttuneen ilmaston vuoksi, ne joutuvat siirtymään uudelle, kunnes uutta sopivaa aluetta ei enää ole. Tällä hetkellä eniten biodiversiteettiä vähentää elinympäristöjen tuhoaminen. Luonnontilaisia alueita on esimerkiksi maailman kosteikoista menetetty jo lähes 90 % ja jäättömästä pinta-alasta 75 % muokattu ihmisten toimesta. Maata otetaan yhä enemmän ja enemmän viljelykäyttöön, vaikka sitä on otettu jo riittävästi tuottamaan se ravinto, jonka tarvitsemme.

Hyönteislajien katoaminen erityisesti on suuri ongelma, vaikkei sitä luultavasti tulisi ensimmäisenä ajatelleeksi. Hyönteiset ovat tärkeä osa ravintoketjua, sillä ne toimivat ravintona sadoille tuhansille lajeille. Lisäksi niillä on iso rooli myös kasvien pölyttämisessä, joka on elintärkeää meille kaikille. Ilman kasvien toimintaa maapallolla ei olisi happea, ilmakehän hiilidioksidia ei sidottaisi, vettä ei puhdistettaisi eikä maa olisi suojeltuna sateelta. Kasvien toimintaan vaikuttaa myös maaperän monimuotoisuus ja nyt maapallon pinta-ala on noin 30 % köyhtynyt siitä, mitä se ennen on ollut. Maaperän eliöiden tehtävä on hajottaa orgaanisia aineita takaisin kasvien käyttöön niille ravinteiksi. Mikäli maaperän eliöt eivät kykene toimimaan köyhtyneessä maaperässä, alueen kasvillisuus ei saa tarvittavia ravinteitaan. Nyt kasveista jo neljännestä uhkaa katoaminen kokonaan.

Syy-seuraus-suhteet, ihmisten konkreettinen vaikutus, uudet pandemiat?

Lisää ensi viikolla osassa 2!

Neea